Nollan molemmin puolin sahaava sää vaikeuttaa tienhoitoa.
Ely-keskus
Varsinais-Suomen Ely-keskuksen alueella on tammikuusta asti vietetty perinteistä lounaissuomalaista talvea, jossa lämpötilat sahaavat nollan molemmin puolin. Tienpinnat ovat vuorotellen sulaneet ja jäätyneet.
Liukkaudentorjuntatoimenpiteiden hyöty on jäänyt lyhytaikaiseksi. Etenkin hiekoitushiekkaa on levitetty tiestölle ennätysmäärä tammikuun aikana. Siitä huolimatta aina ei olla saavutettu tavoiteltavaa laatutasoa ja myös tienkäyttäjiltä on tullut runsaasti palautetta teiden liukkaudesta etenkin vähäliikenteisiltä teiltä.
Teiden talvihoidossa on monta muuttuvaa tekijää, jotka vaikuttavat lopputulokseen. Lisäksi on totta, ettei tienpidossa aina onnistuta.
Tiet on jaettu eri laatua tavoitteleviin hoito- ja kuntoluokkiin muun muassa teiden yleisen merkittävyyden ja liikennemäärien mukaan. Hoitoluokka määrittää, missä kunnossa teiden on oltava talvella ja kuinka nopeasti hoitotoimenpiteet pitää tiestöllä aloittaa.
Alemman tieverkon tien kuuluvat alempiin hoitoluokkiin, jossa toimenpideajat ovat pidemmät.
Nollan molemmin puolin sahaavasta lämpötilasta johtuen tien pinta on usein pakkasella, vaikka ilma olisikin muutaman asteen plussalla. Kun tällä kelillä sataa vettä, se jäätyy heti pinnassa olevan hiekan päälle. Vaikka tie olisi juuri hiekoitettu, tien pinta tuntuu liukkaalta.
Vesisateella tai kovalla tuulella hiekka voi puolestaan pyyhkiytyä helposti pois jäätyneeltä tienpinnalta. Tai tien pinnan sulaessa hiekka painuu jää alle ja sään pakastuessa uudelleen tie muuttuu liukkaaksi.
Tilanteissa, joissa pakkaskelillä sataa alijäähtynyttä vettä, ei tienhoidon valikoimasta löydy hyviä keinoja liukkauden estämiseen. Lisäksi liukkaalla kelillä hoitolenkin ajaminen kestää normaalia kauemmin ja hiekan haku välillä hidastaa lenkkiä entisestään.
Urakoitsijoiden hoitolenkki saattaa kestää ajaa läpi useamman tunnin jatkuvallakin ajolla.
Talvisin kelit voivat muuttua nopeasti. Nopeissa sään vaihteluissa saattaa pääteilläkin olla toisinaan huono keli, vaikka kunnossapitoajoneuvo olisi jatkuvasti liikenteessä.
Urakoitsijoilla on käytössä kattavat sääennustuspalvelut, joiden avulla talvihoidon toimenpiteitä pyritään ajoittamaan oikein. Sääennustusten muuttuessa aina ei kuitenkaan onnistuta ajoittamaan ennakoivia hoitotoimia optimaalisesti koko urakka-alueella.
Kunnossapitotoimet vaativat aina oman aikansa. Jos sade alkaa aamuyön tunteina, kaikkia teitä ei ehditä hoitaa kuntoon ennen aamun työmatkoja ja koulukuljetuksia. Ensin hoidetaan vilkkaat päätiet ja vasta sen jälkeen muut tiet. Vähäliikenteisemmillä teillä toimenpideaika teiden hoitoon on useita tunteja.
Hankalimmilla keleillä kaikki tiet eivät ole koko ajan laatuvaatimusten mukaisessa kunnossa. Laatuvaatimusten näkökulmasta kuitenkin riittää, että urakoitsijalla on koko kalusto käytössä ja hoitotoimenpiteet käynnissä. Jokaisella tiellä ei voida tehdä hoitotoimia yhtä aikaa, vaan työt tehdään ennalta suunnitellussa järjestyksessä.
Teiden talvihoidolla ei tavoitella kesäkelejä, ja etenkin vähäliikenteisemmillä teillä on huomioitava vallitsevat ajo-olosuhteet. Se edellyttää ajonopeuden sovittamista vallitseviin keliolosuhteisiin ja se kannattaa huomioida myös matkojen aikataulujen suunnittelussa. On kuitenkin erittäin harvinaista, että tiellä ei pystyisi liikennöimään lainkaan.
Kaikki tienkäyttäjien palautteet käsitellään, mutta aina ei ole tarvetta välittömiin toimenpiteisiin Tienkäyttäjien palautteisiin suhtaudutaan vakavasti ja ne käsitellään urakoitsijan kanssa työmaakokouksissa. Palautteen antaminen ei kuitenkaan ole työtilaus.