Varha uutisoi 27.8. uusimmat tilastot keskimääräisistä odotusajoista ikääntyneiden palveluissa. Varhan mukaan viimeisen noin vuoden aikana ympärivuorokautisen palveluasumisen paikan sai 69–70 vuorokaudessa.
Tilasto vaikuttaa hyvältä. Tilastointitapa on kuitenkin harhaanjohtava, koska ympärivuorokautisen palveluasumispaikan odotusajan kesto lasketaan alkaen siitä hetkestä, jolloin Varha on hyväksynyt ja kirjannut hakemuksen vireille, ei suinkaan ajankohdasta, jolloin ympärivuorokautisen palveluasumisen tarve on todettu.
Omaiseni taisteli yli kaksi vuotta saadakseen vireille ympärivuorokautisen palveluasumispaikan Varhassa. Saatuaan lopulta asian hyväksytyksi vireille Varhassa – jja asumispaikan tilastoidussa määräajassa – hän ehti asua ympärivuorokautisen palveluasumisen paikassa ennen kuolemaansa vain pari kuukautta. Tämä kertoo karun totuuden.
Pelkään pahoin, että omaiseni kohtalo Varhan ikääntyneiden palveluissa ei ole poikkeus. Ensimmäisestä ympärivuorokautisen palveluasumispaikan hakemisesta kesti 753 vuorokautta ennen kuin omaiseni hyväksyttiin jonottamaan paikkaa eli siihen joukkoon, josta Varha on laskenut uutisoimansa odotusajat.
Vielä viimeisessä kokouksessa ennen hakemuksen vireille hyväksymistä Varhan edustaja totesi, että he voivat sivuuttaa hoitavan lääkärin lausunnot arvioidessaan hoitopaikan tarvetta.
Varhan päättäjien olisi hyvä tietää, miten hälyttävä todellisuus kätkeytyy keinotekoisten tilastojen taakse. Vaikka ympärivuorokautisen palveluasumisen paikka tarjotaan lakisääteisen 3 kuukauden sisällä asian vireilletulosta, se ei kerro mitään siitä, onko ihminen saanut asiaansa vireille missään kohtuullisessa ajassa.
Todellinen ongelma on siinä, että asian vireille saamiseksi eli ympärivuorokautisen palveluasumisen jonoon pääsemiseksi voi joutua käymään useamman vuoden taistelun. Monet ikääntyneet ja heidän omaisensa ovat todellisessa hädässä, kun välttämätöntä asumispalvelua ei saa huolimatta siitä, että hoitava lääkäri on todennut ympärivuorokautisen palveluasumisen välttämättömäksi eikä ihminen selviydy enää kotona edes maksimaalisin kotihoidon palveluin.
Jos työläs ja epäinhimillinen hakuprosessi selittyy joltain osin sillä, että jaettavaa ei ole tarpeeksi, yhtälö on kestämätön, kun ympärivuorokautisen palveluasumisen paikkoja edelleen vähennetään samalla, kun niiden aivan ennustettava tarve kasvaa.
Omainen