Perhe-elämän ruuhkavuodet silloin kun perheessä on alaikäisiä lapsia ovat paitsi antoisia, mutta usein myös haasteellisia aikoja. Ihan tavallinen lapsiperhe voi tarvita apua lasten kasvatuksessa ja erilaisissa tilanteissa vaikkapa perheenjäsenen sairastuessa, lapsen haastavan käytöksen tai psyykkisen oireilun takia tai parisuhteeseen liittyen vaikka erokriisin keskellä.
Lasten, nuorten ja perheiden palveluissa ongelmien ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen ovat aina edullisin ja inhimillisen vaihtoehto. Korjaavien toimien hinta on aina suurempi.
Tämän vuoksi ei voi muuta kuin kummastella lausunnolla ollutta hallituksen esitystä, joka poistaisi laista nykyisen kasvatus- ja perheneuvolapykälän sekä vaatimuksen palvelun moniammatillisesta työstä. Hallituksen tavoitteena on leikata sosiaalipalveluista 100 miljoonaa euroa ja esitysluonnoksessa arvioidaan, että psykologien työpanoksen merkittävä vähentyminen tuo noin 7,4 miljoonan euron säästöt vuodesta 2028 alkaen. Kasvatus- ja perheneuvonnan järjestäminen muuttuisi hyvinvointialueiden erilliseksi harkintakysymykseksi ja budjettipaineiden takia helposti leikkauskohteeksi.
Perheneuvolapalveluiden ja perhetyön lakkauttaminen nykyisessä muodossaan jättäisi ison aukon perheiden kanssa tehtävään terapeuttiseen työhön ja lasten mielenterveyden tukemiseen. Myös sosiaalialan ammattilaiset ja psykologit ovat perustellusti nostaneet esiin vakavan huolen siitä, että hallituksen lakiesitys johtaisi käytännössä nykyisen moniammatillisen kasvatus- ja perheneuvonnan heikentymiseen.
Tulee myös muistaa, että meillä Suomessa lastensuojelun kokonaiskustannukset olivat noin 1,5 miljardia euroa vuonna 2023. Viimesijaisen avun eli sijaishuollon osuus näistä oli noin 70 prosenttia. Lastensuojelun Keskusliiton mukaan yhden sijoituksen hinnalla saisi noin 400 perheneuvolakäyntiä, sillä yksi vuoden pituinen sijoitus lastensuojelulaitokseen on noin 146 000 euron hintainen. Säästöä ennalta ehkäisevien perhepalveluiden heikentämisellä tuskin tulee. Päinvastoin kustannukset voivat jopa kasvaa.
Hallituksen esityksessä ei siis ole kyse palveluiden kehittämisestä palvelemaan paremmin perheitä, vaan yhä uusi leikkauslaki. Kyse ei ole pienestä muutoksesta, kun laista poistetaan nykyiset ennaltaehkäisevän lastensuojelutyön ja varhaisen puutumisen rakenteet ja samalla tavoitellaan henkilöstöstä syntyviä säästöjä. Kyse on myös palvelun sisällön muuttamisesta. Silloin on vaikea väittää, ettei vaikutuksia perheille olisi.
Lasten ja perheiden palveluiden kehittäminen tulee tehdä aidosti perheiden tarpeet edellä, ei säästötavoitteiden ehdoilla. Perheiden arjessa ratkaisevaa ei ole hallinnollinen malli vaan se, saako apua oikeaan aikaan.
Nykyinen kasvatus- ja perheneuvonta ja perhetyö on vastannut hyvin perheiden tarpeisiin ja tarjonnut moniammatillista tukea matalalla kynnyksellä perheiden erilaisissa tilanteissa. Toimivia varhaisen tuen rakenteita pitäisi vahvistaa, ei heikentää.
Eeva-Johanna Eloranta
kansanedustaja, sd