Ry­mät­ty­län Aa­hol­li tun­ne­taan ko­ti­seu­tua kun­ni­oit­ta­va­na mu­se­o­na, pai­kal­lis­ten yh­dis­tys­ten ko­ti­paik­ka­na ja ky­lä­läis­ten olo­huo­nee­na. Ti­lois­sa pi­de­tään niin per­he­juh­lia, yh­teis­lau­lu­ti­lai­suuk­sia kuin vaih­tu­via tai­de­näyt­te­lyi­tä­kin. Liki sa­ta­vuo­ti­as Aa­hol­li voi hy­vin – Naan­ta­lin kau­pun­ki on pi­tä­nyt sii­tä huol­ta.

– Olem­me tyy­ty­väi­siä. Re­mon­tit ja maa­lauk­set on saa­tu pie­nel­lä kut­ku­tuk­sel­la. Pi­däm­me tääl­lä vah­tia ja otam­me kau­pun­kiin yh­teyt­tä, jos tu­lee jo­tain, Ry­mät­ty­lä-Seu­ran pe­rin­ne­toi­mi­kun­nan sih­tee­ri Maa­rit Sola sa­noo.

Mas­ku­lai­sen ti­lan van­hem­pi, hir­si­nen pää­ra­ken­nus on 1700-lu­vul­ta. Sii­nä asui Tur­pi­on suku ai­na sii­hen as­ti, kun isän­näk­si tul­lut Hei­mo Tur­pio ra­ken­nut­ti vie­reen hie­man hulp­pe­am­man tii­li­lin­nan. Näyt­tä­vä por­ras­käy­tä­vä joh­taa ylä­ker­ran au­la­ti­loi­hin, joi­den ym­pä­ril­lä on asuin­huo­nei­ta.

– Pik­kui­sen täy­tyi näyt­tää rah­vaal­le. Va­raa oli, ja myös kun­ni­an­hi­moa. Tämä val­mis­tui vuon­na 1930, ja Tur­pio asui sii­nä elä­mä­ni­käi­sen kump­pa­nin­sa Ai­ni Koi­saa­ren kans­sa. He ei­vät kos­kaan avi­oi­tu­neet, vaan Ai­nia kut­sut­tiin ta­lous­mam­sel­lik­si. Van­ha­e­män­tä puo­les­taan asui elä­män­sä lop­puun as­ti van­has­sa pää­ra­ken­nuk­ses­sa, Har­ri Räik­kä ker­too.

Rymättylän Maskulaisten tilan päärakennus nimettiin Aaholliksi vuonna 2007. Sen rakennutti tilan viimeinen isäntä Heimo Turpio vuonna 1930.

Saara Huovinen

Yläkertaan johtaa näyttävä portaikko. Harri Räikkä esittelee Heimo Turpion valokuvaa ja Päivi Hannulan akvarelleja.

Saara Huovinen

Kos­ka Tur­pi­ol­la ei ol­lut pe­ril­li­siä, 15 heh­taa­rin ti­lan ra­ken­nuk­si­neen peri kak­si hä­nen serk­ku­aan vuon­na 1963.

– He oli­vat kak­si tur­ku­lais­ta ikä­nei­toa, jot­ka en­sim­mäi­sek­si pi­ti­vät tääl­lä huu­to­kau­pan. Kaik­ki myy­tiin, mitä ir­ti sai. Me em­me ole saa­neet ta­kai­sin kuin yh­den pei­lin. Tur­pi­on so­ti­la­san­si­o­mer­kit ja miek­ka oli­vat hä­nen kum­mi­ty­töl­lään, jol­ta saim­me ne.

Ry­mät­ty­län kun­ta os­ti ti­lan pe­ri­jät­tä­ril­tä, mitä Räik­kä ku­vai­lee lois­to­kau­pak­si.

– Ry­mät­ty­län ke­hi­tyk­sen kan­nal­ta kaup­pa oli ai­van nap­pi. Maat oli­vat kes­kel­lä kir­kon­ky­lää me­ren ran­nal­la. Alue oli ol­lut täy­sin sul­jet­tu, ei tän­ne ku­kaan us­kal­ta­nut tul­la. Nyt se oli kun­nan, ja sitä ru­vet­tiin kaa­voit­ta­maan.

Ran­taan tuli ve­ne­sa­ta­ma ja ylei­nen ui­ma­ran­ta sekä ym­pä­ril­le asun­to­a­lue, jo­hon ra­ken­net­tiin muun mu­as­sa kol­me ker­ros­ta­loa. Tur­pi­on mail­le ra­ken­net­tiin myös ikäih­mis­ten Ka­ta­va­ko­ti sekä uu­si kou­lu.

Sär­kän­sal­men sil­lan val­mis­tu­mi­nen vuon­na 1970 teki Ry­mät­ty­läs­tä hou­kut­te­le­vam­man myös te­ol­li­suu­del­le, ja alu­e­po­lit­ti­sen Ke­hi­ty­sa­lu­e­ra­has­to Oy:n (Kera) tuil­la Tur­pi­on van­hoil­le mail­le tu­li­vat niin Ter­hi-ve­neis­tään tun­net­tu Kor­pi­vaa­ra Oy kuin An­sa­lan luk­ko­teh­das­kin. Ker­ros­ta­lo­ja tar­vit­tiin työ­läis­ten asun­noik­si.

Kar­ta­noon muut­ti kun­nan­joh­ta­ja, ja siel­lä asui­vat eril­li­sis­sä asun­nois­sa myös kun­nan kir­jan­pi­tä­jä sekä ala­ker­ras­sa nuo­hoo­ja.

– Kun­nan­joh­ta­ja mak­soi it­sen­sä ki­pe­äk­si. Paa­vo Nie­mi­nen sa­noi, et­tei hä­nel­lä ole sii­hen va­raa, ja hän muut­ti ri­vi­ta­loon. Sen jäl­keen jou­dut­tiin poh­ti­maan, mitä ra­ken­nuk­sel­le teh­dään, ja tän­ne tuli kir­jas­to.

Ti­lan muis­ta ra­ken­nuk­sis­ta muo­dos­tet­tiin mu­se­oa­lue, jon­ne myös siir­ret­tiin muu­al­ta muun mu­as­sa sa­vu­sau­na, luh­ti­ait­ta ja tuu­li­myl­ly.

Vanhaemäntä asui 1700-luvun talossa, joka on nykyään kotiseutumuseon sydän. Pihamaa on yleistä puistoaluetta.

Saara Huovinen

Kun sit­ten kun­ta­lii­tos Ry­mät­ty­län, Naan­ta­lin, Me­ri­mas­kun ja Vel­ku­an kes­ken al­koi näyt­tää vää­jää­mät­tö­mäl­tä ja ta­pah­tui­kin vuo­den 2009 alus­sa, pai­kal­li­set ak­tii­vit Har­ri Räik­kä, Jar­mo Ju­vak­ka, Mat­ti Rin­ne ja Lau­ri Lai­ne päät­ti­vät "pe­las­taa mitä pe­las­tet­ta­vis­sa on". He sai­vat vi­ran­hal­ti­joil­ta lu­van koo­ta kun­nan­ta­lon vin­til­tä kun­nas­ta ja pe­rin­tees­tä ker­to­vaa ir­tain­ta.

– Vin­til­lä ei ol­lut 50 vuo­teen ku­kaan käy­nyt. Toim­me siel­tä tän­ne Mas­ku­lai­siin us­ko­mat­to­man mää­rän kai­ken­nä­köis­tä ta­va­raa kas­sa­kaa­pis­ta lai­vo­jen pie­nois­mal­lei­hin. Eh­to­na oli, et­tä pi­däm­me esi­neis­töä myös jul­ki­ses­ti näh­tä­vä­nä.

Uu­si leh­ti kään­tyi Mas­ku­lais­ten ti­lal­la, min­kä yh­tey­des­sä pää­ra­ken­nus sai tuol­loin vuon­na 2007 uu­dek­si ni­mek­seen Aa­hol­li. Siel­lä on esil­lä kun­nan­ta­lon vint­ti­aar­tei­den li­säk­si myös pai­kal­li­sil­ta lah­joi­tuk­si­na saa­tua esi­neis­töä ku­ten me­tal­li­sia le­vy­jä soit­ta­va, 1800-lu­vun Symp­ho­ni­on-soit­to­ra­sia sekä kan­san­pe­li­man­ni Telu-Hes­sun viu­lu.

– Nyt­hän his­to­ria tois­taa it­se­ään, kun Ry­mät­ty­län seu­ra­kun­ta lak­kaa vuo­den­vaih­tees­sa ole­mas­ta. Kä­vim­me par­ti­o­lais­ten kans­sa tyh­jen­tä­mäs­sä pap­pi­lan vin­tin, sil­lä pap­pi­la il­mei­ses­ti myy­dään. Toim­me siel­tä sa­mal­la ta­val­la esi­mer­kik­si soit­ti­mia ja tau­lu­ja, Räik­kä ker­too.

Heimo Turpio oli Stefanias Suutarlan tyttärenpoika. Suutarla perusti Rymättylään koulun ja kirjaston 150 vuotta sitten.

Saara Huovinen

Pe­rin­ne­toi­mi­kun­ta jär­jes­tää Aa­hol­lis­sa ta­pah­tu­mia, jois­ta seu­raa­va on lau­an­tai­na 17.10. Sil­loin soit­taa van­ha gra­mo­fo­ni le­vy­jä Yleis­ra­di­on 100-vuo­tis­juh­lan ja Lau­an­tain toi­vot­tu­jen le­vy­jen 90-vuo­tis­juh­lan kun­ni­ak­si.

Näyt­te­ly­ti­lois­sa on esil­lä Päi­vi Han­nu­lan ak­va­rel­le­ja 1. mar­ras­kuu­ta saak­ka.

Kau­pun­gin kut­kut­te­lu­a­kin on vi­reil­lä.

– Kir­jas­to siir­tyi kou­lul­le ai­koi­naan sen ta­kia, et­tä tämä tila ei ole es­tee­tön. Sama on­gel­ma meil­lä on edel­leen, ja ko­vas­ti olem­me pom­mit­ta­neet Naan­ta­lin päät­tä­jiä, et­tä tän­ne saa­tai­siin tuo­li­his­si. Sii­tä mei­dän vauh­tim­me vain pa­ra­nee, Räik­kä sa­noo.

Saa­ra Huo­vi­nen