Joulurauhan julistajalla Mika Akkasella ei ole tänä vuonna liveyleisöä Vanhalla Suurtorilla.
Vesa Penttilä
Naantalilainen Mika Akkanen julistaa joulurauhan ilman liveyleisöä
Joulupukki on varmasti Suomen ykkösjulkkis jouluaattona, mutta hyvänä kakkosena taitaa tulla naantalilainen Mika Akkanen. Tuskin kellään muulla kuin joulurauhan julistajalla on jopa kahden miljoonan katsojan yleisöä.
– Pukki saa olla se joulun tärkein henkilö. Häntä muistetaan ympäri vuoden, mutta minä saan olla rauhassa, Akkanen sanoo.
Turun seudulla ja myös laajemmin mies jo tunnetaan niin, että aina silloin tällöin joku esittää hauskan julistusletkautuksen. Tämä ei ole ihme, sillä kun Suomen Turku julistaa aattona joulurauhan, Akkanen on jo seitsemän kertaa astellut Brinkkalan talon parvekkeelle pergamenttirulla kädessään.
– Joulurauhan julistus kuului jo omiin lapsuusvuosien perinteisiin. Katselin, kuinka tummapukuinen mies julisti joulurauhan. Nyt siellä olen minä puku ylläni.
Akkanen on Turun kaupungin palkkalistoilla kansainvälisten asioiden päällikkönä, jolle kuuluvat myös protokollapäällikön tehtävät. Hän muistaa elävästi tilanteen, kuinka hänestä tuli joulurauhan julistaja.
– Edeltäjäni Jouko Lehmusto oli jäänyt eläkkeelle. Toukokuussa 2013 pidimme palaveria, jonka päätteeksi silloinen kaupunginjohtaja Aleksi Randell totesi, että olen seuraava joulurauhan julistaja. Sain viikon miettimisaikaa, jotta voisin keskustella vaimoni kanssa. Tein kuitenkin päätökseni sillä sekunnilla, sillä tehtävä katsottiin luontevimmin sopivan minulle ja lisäksi kyse oli luottamuksen osoituksesta. En pelännyt, että harmaa virkamies joutuisi liikaa näkyville.
Merkittävällä nimityksellä oli myös poliittista tukea, sillä Randell oli aiemmin keskustellut valinnasta kaupunginhallituksen ja -valtuuston puheenjohtajien kanssa.
Ensimmäisestä julistuskerrasta Mika Akkanen selvisi liikoja jännittämättä.
– Se meni vauhdikkaasti, kun kaikki oli uutta. Vasta kolmannella kerralla jännitti. Kun tiesin, miten homma menee, niin miettimiseen jäi liikaa aikaa. Nyt on sellaista sopivaa pientä jännitystä, joka pitää nöyränä ja tarkkana, Akkanen kuvailee.
Akkanen myöntää, että juuri ennen h-hetkeä perhosia on vatsassa.
– Kun astun parvekkeelle, avaan rullan ja katson yleisöön, niin silloin on seesteinen ja iloinen olo. On kiva antaa joulufiilistä eikä tarvitse esittää mitään, sillä yleisö tietää, mitä se saa.
Brinkkalan talon parveke ei ole mikä tahansa uloke talon seinustalla.
– Parveke on pyhitetty ainoastaan joulurauhan julistukseen eikä sitä saa käyttää mihinkään muuhun. Tästä pidetään tiukasti kiinni, sillä muuten parveke kärsisi inflaation.
Akkanen vakuuttaa, että vaikka keskikesällä yöunilta herätettäisiin, niin joulurauhateksti sujuisi molemmilla kotimaisilla kielillä.
– Vaikka osaan tekstin ulkoa, niin luen sen silti pergamentista, jotta tempo pysyy sopivan rauhallisena. Liian nopeasti ei saa lukea, muttei myöskään liian vetelästi. Lukeminen on kellotettu niin, että reilu minuutti molemmilla kielillä on sopiva aika.
Vaikka julistusteksti on tallessa muistilokeroissa, niin silti Akkanen treenaa vuosittain lukusuoritusta.
– Aloitan harjoittelun itsenäisyyspäivän jälkeen. Menen autotalliin tai makuuhuoneeseen, jotta saan ääneen lukemalla etsiä sopivaa rytmitystä.
Jos keli on hyvä, joulurauhan julistus houkuttelee Turkuun paikan päälle jopa 15 000 kuulijaa. Kotisohvilla tapahtumaa seuraa televisiosta parhaimmillaan pari miljoonaa suomalaista.
– Kyse on sukupolvien ketjusta. Joulu herkistää ajatukset ja samalla halutaan kunnioittaa perinteitä. Sellaisia viestejä tulee, että julistuksesta alkaa joulu. Sen jälkeen on oikea aika hellittää ja unohtaa kiireet, Akkanen toteaa.
Akkasen mukaan julistustilaisuuden ohjelmaa ei ole syytä ryhtyä rukkaamaan, vaikkei Porilaisten marssilla, Maamme-laululla ja Jumala ompi linnamme -virrellä ole juuri mitään tekemistä joulun kanssa.
– Niissä on isänmaallista paatosta, jolla on aikoinaan osoitettu mieltä venäläisyyttä vastaan.
Julistuksen lopussa toivotetaan kaupungin kaikille asukkaille riemullista joulujuhlaa. Akkanen kuitenkin täsmentää omaa viestiään.
– Ehdottomasti haluan toivottaa hyvää joulua kaikille, ei pelkästään kaupungin asukkaille.
Tänä vuonna koronavirus häätää julistuksen liveyleisön Vanhalta Suurtorilta. Yle välittää kuitenkin tapahtuman televisiossa, radiossa ja verkossa.
– Silti homma hoidetaan yhtä kovalla innolla kuin aina ennenkin.
Akkasen julistusvuosien aikana ei ole sattunut sen kummempia kömmähdyksiä.
– Ensimmäisellä kerralla joku huusi kommenttia ruotsin kieltä vastaan, mutta poliisi korjasi huutajan talteen. Pari kertaa olen nähnyt sellaista unta, että olen unohtanut pergamentin.
Jouluaattona kello on kymmenen kieppeissä, kun Mika Akkanen saapuu Brinkkalan talolle.
– Ylen kanssa tehdään äänitestit, käyn tervehtimässä soittokuntaa ja mieskuoroa ja luen tekstin vielä muutaman kerran ääneen, Akkanen sanoo.
Julistuksen jälkeen tilaisuuden toteuttajille on tarjolla kahvi- ja glögihetki, mutta nyt tämä ohjelmanumero on jo päätetty perua.
– Yleensä ehdin autoon niin, että kuuntelen kello 13:n radiouutiset, jossa todetaan, että Suomen Turku on julistanut joulurauhan.
Kun tehtävä on suoritettu, Akkanen viettää kotonaan Naantalissa joulua hyvin perinteiseen tapaan.
– Vaikka nuorin lapsista on jo 18-vuotias, niin silti meistä joku vetää aina joulupukin tamineet ylleen. Viime vuonna meillä oli brasilialainen vaihto-oppilas, joten tietysti pukin piti käydä.
Jouluisina pyhäpäivinä Akkasella on tapana käydä jo aamutuimaan lenkillä.
– Ruokahalua pitää vähän herätellä.
Vesa Penttilä