Eri sinilevälajeja mikroskooppikuvassa. Typensitomiskyky antaa Aphanizomenon-, Dolichospermum- ja Nodularia-sinilevälajeille kilpailuetua verrattuna muihin kasviplanktonlajeihin.
Sirpa Lehtinen / Suomen ympäristökeskus
Saaristomeren lisäksi sinileväkukintojen riski on merkittävä Suomenlahdella ja Selkämeren etelä- ja keskiosissa
Laajojen sinileväkukintojen riski Suomen läheisillä avomerialueilla jatkuu korkeana edellisten vuosien tapaan, sillä meriveden ravinnetilanne on pitkälti ennallaan. Sinilevälauttojen muodostumisriski on tänä kesänä suuri Itämeren pääaltaan pohjoisosassa, Suomenlahdella, Saaristomerellä ja suuressa osassa Selkämerta. Perämerellä riski on edelleen vähäinen. Pintalevälauttojen esiintymisen laajuuteen vaikuttavat kesän lämpö- ja tuuliolosuhteet.
Itämeren pääaltaan syvänteissä on edelleen runsaasti fosforia. Eri vesikerrosten talviaikainen sekoittuminen tuo syvän veden ravinteet pintakerrokseen. Pääaltaalta siirtyy ravinteita syvävirtausten mukana usein myös itäiselle Suomenlahdelle, jossa ravinnerikas syvävesi sekoittuu talven aikana pintaveden kanssa. Talven jälkeen valon lisääntyessä kasviplanktonlevien kasvu käynnistyy. Tätä kutsutaan kasviplanktonin kevätkukinnaksi, ja sen muodostavat pääasiassa piilevät ja panssarisiimalevät.
Kevätkukinnassa kasviplanktonin määrä vedessä on moninkertainen verrattuna kesän sinileväkukintoihin. Kevätkukinta ei muodosta sinilevien tapaan pintalevälauttoja eikä siitä ole terveyshaittaa. Kevätkukinnan ajankohta on aikaistunut parilla viikolla 2000-luvulla. Kevätkukinta päättyy, kun pii- ja panssarisiimalevien kasvua rajoittava typpi on kulunut lähes loppuun.
Kesällä veden lämpö kiihdyttää sinilevien kasvua. Runsaanakaan esiintyvä sinilevä ei välttämättä herätä huomiota, jos sinileväsolut ovat sekoittuneena paksuun vesikerrokseen. Laajojen, satelliiteistakin havaittavien sinilevälauttojen muodostuminen avomerelle edellyttää parin viikon suotuisia kasvuolosuhteita – eli lämmintä ja aurinkoista säätä sekä riittävästi fosforia – ja sen päälle muutamien päivien vähätuulista jaksoa.
Kymmenen viime vuoden aikana avomerialueiden sinilevien alueellinen esiintymisriski on pysynyt pääpiirteissään lähes ennallaan, mutta Selkämerellä riski on kasvanut merkittävästi. Avomerellä sinilevien esiintymiseen vaikuttavat lähinnä kesän sääolot. Rannikolla ja saaristossa paikallinen sinilevätilanne voi vaihdella nopeammin kuin avomerellä. Itämeren pääaltaan tilan paraneminen vähentäisi sinilevien massaesiintymistä merkittävästi laajoilla alueilla.
Suomen ympäristökeskus tiedottaa tänä kesänä yleisestä sinilevätilanteesta viikoittain 20.6.–8.8. Tiedote julkaistaan torstaisin kello 13. Sinilevät voivat muodostaa erilaisia myrkkyjä ja muun muassa ihoa tai silmiä ärsyttäviä aineita. Runsaisiin sinileväkukintoihin on aina syytä suhtautua varoen. Kunnat ja kaupungit seuraavat uimarantojen sinilevätilannetta.