Sinilevähavainnot ovat lisääntyneet Varsinais-Suomessa.
Suvi Kiviluoto
Sinilevähavainnot ovat lisääntyneet Lounais-Suomen meri- ja sisävesialueilla. Sekä Saaristomerellä että Selkämerellä on havaittu runsaita sinileväesiintymiä. Saaristomerellä levää on havaittu hyvin runsaissa määrin aina sisäsaaristosta ulkosaaristoon esimerkiksi Naantalissa.
Merialueiden vakioseurantapaikoilla on havaittu runsaasti sinilevää ja tilanne on monin paikoin heikentynyt. Varsinais-Suomen Ely-keskuksen vakioseurannassa 12 havaintopaikkaa ilmoitti sinilevähavainnoista ja lisäksi Järvi-Meriwikiin on tallennettu runsaasti kansalaishavaintoja.
Runsaasti levää on ollut muun muassa Mynälahden havaintopaikalla. Hieman sinilevää on ilmoitettu Merimaskun havaintopaikalta.
Sisävesien sinilevätilanne on pysynyt melko samanlaisena. Levätilanne on ajankohtaan nähden tavanomainen. Rymättylän Kirkkojärvessä on runsaasti sinilevää.
Sinilevän määrä runsastuu aurinkoisella ja lämpimällä säällä. Tuuli ja sateet sekoittavat vesimassaa, jolloin sinileväkin sekoittuu veteen. Levätilanne voi muuttua hetkessä ja vaihdella paikallisesti saman vesistön äärellä, joten veden uintikelpoisuus tulee arvioida ensisijaisesti paikan päällä.
Vähäinen määrä sinilevää ei pääsääntöisesti estä vedessä uimista tai veden käyttöä, kunhan noudattaa tarvittavaa huolellisuutta. Vettä ei tule niellä ja uimisen jälkeen on suositeltavaa peseytyä iho-oireiden välttämiseksi. Mikäli sinilevää on vedessä runsaasti, ei vettä tule käyttää saunavetenä, syötävien kasvien kasteluvetenä, eikä sitä tule käyttää talousvetenä keittämisenkään jälkeen. Lapsia ja lemmikkejä tulee pitää silmällä ja estää pääsy rantaveteen.
Juomavesi on syytä tarjoilla lemmikeillekin muualta kuin rantavedestä. Sinileväesiintymän myrkyllisyyttä ei voi arvioida omin silmin, jolloin kaikkiin esiintymiin tulee suhtautua tarvittavalla vakavuudella.
Vähäinen sinilevä erottuu vedessä esimerkiksi vihertävinä hippusina. Runsastuessaan sinilevä kohoaa pinnalle ja muodostaa silmin havaittavia viiruja ja lauttoja. Lopuksi sinileväkukinta saattaa pahimmillaan muodostaa paksua puuroa, joka kasautuu rantaan. Sinileväkukinto erottuu monista levistä sillä, että esiintymä hajoaa kepillä koskettaessa eikä se takerru keppiin kuten esimerkiksi rihmamainen viherlevä.