Sinilevähavainnot ovat lisääntyneet runsaasti monin paikoin Saaristomerta ja havaintoja on tullut myös Lounais-Suomen järviltä. Sinilevää on havaittu Varsinais-Suomen Ely-keskuksen vakioseurannassa.
Lämpimällä säällä leväesiintymät voivat runsastua entisestään. Tuulinen sää puolestaan sekoittaa vesimassaa ja estää laajojen levälauttojen muodostumista..
Merialueilla sinilevää on havaittu Ely-keskuksen vakiohavaintopaikoilla vähäisiä määriä muun muassa Uudenkaupungin Iso Marjakarin ja Mynälahden Kärmäläisen havaintopaikoilla.
Sisävesialueilla sinilevää on havaittu vähäisiä määriä leväseurannan vakiohavaintopaikoilla muun muassa Rymättylän Kirkkojärvessä.
Vähäinen määrä sinilevää ei pääsääntöisesti estä vedessä uimista tai veden käyttöä, kunhan noudattaa tarvittavaa huolellisuutta. Vettä ei tule niellä ja uimisen jälkeen on suositeltavaa peseytyä iho-oireiden välttämiseksi. Mikäli sinilevää on vedessä runsaasti, ei vettä tule käyttää saunavetenä, syötävien kasvien kasteluvetenä eikä sitä tule käyttää talousvetenä keittämisenkään jälkeen. Lapsia ja lemmikkejä tulee pitää silmällä ja estää pääsy rantaveteen eikä kovin sinileväinen vesi sovellu uimiseen.
Sinilevätilanne muuttuu nopeasti sääolojen mukaan, jolloin veden uintikelpoisuus tulee varmistaa vielä erikseen paikan päällä.
Vähäinen sinilevä erottuu vedessä esimerkiksi vihertävinä hippusina. Runsastuessaan sinilevä kohoaa pinnalle ja muodostaa silmin havaittavia viiruja ja lauttoja. Lopuksi sinileväkukinta saattaa pahimmillaan muodostaa paksua puuroa, joka kasautuu rantaan. Sinileväkukinto erottuu monista levistä sillä, että esiintymä hajoaa kepillä koskettaessa eikä se takerru keppiin kuten esimerkiksi rihmamainen viherlevä.