Alkuun ajateltiin olevan vaarallinen vain karjalle
Sari Honkasalo
Puutiaiset eivät ole uusi tuttavuus, vaan ne ovat löytäneet tiensä ihmisen iholle jo 1800-luvulla. Käsitys niistä on kuitenkin aikojen saatossa muuttunut.
Puutiaisten ja ihmisen välisestä kulttuurisesta ja historiallisesta suhteesta kuultiin lauantaina Kustavin Mörk Ö-viikon luennolla Tuulentuvassa, poikkeuksellisesti koronatilanteen vuoksi nauhoitteelta.
Luennon pitänyt Turun yliopiston historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksen tutkimuspäällikkö Otto Latva innostui tutkimaan aihetta nelisen vuotta sitten.
Parhaillaan hän työskentelee Suomen akatemian vuosiksi 2020–2024 rahoittamassa projektissa Ihmiset, punkit ja ympäristön muutos.
Biologit ja lääketieteilijät ovat tutkineet puutiaisia jo yli sata vuotta, mutta kulttuurin ja historian tutkimuksessa aihe on uusi.
– Erityisesti olen kiinnostunut siitä, miten nykyinen puutiaiskäsitys on syntynyt muun muassa median kautta, ja miten julkinen keskustelu on vaikuttanut käsityksiin, Latva kertoo.
Lähteenä hän käyttää painettuja tekstejä 1800-luvulta näihin päiviin sekä kerättyä muistitietoa.
Puutiainen on hämähäkkieläin, joka elää nauttimalla verta toisista eläimistä. Jotkut puutiaisista levittävät borrelioosia ja puutiaisaivokuumetta.
– Ne eivät luonnollisesti kanna näitä tauteja, vaan pääasiallisena tautien lähteenä ovat jyrsijät. Puutiainen tulee infektoituneeksi imettyään jyrsijöistä verta, Latva huomautti.
Varhaisimmat Latvan löytämät kuvaukset puutiaisista ovat 1800-luvun loppupuoliskolta. Puutiaisista kirjoitettiin tuolloin etupäässä vertauskuvana ahmimiselle, esimerkiksi Aleksis Kiven teksteissä.
Niihin liittyi myös uskomuksia, kuten että jos rohkenee matkia käen kukuntaa, saa kesällä puutiaisen korvaansa.
– Se kertoo siitä, että puutiaiset jo tuolloin löysivät tiensä ihmisten iholle. Ei niistä muuten olisi näin kerrottu.
Tautiasiakin tuli Otto Latvan mukaan esille jo 1800-luvun lopulla, kun Amerikassa tutkijat pystyivät osoittamaan niiden yhteyden karjatauteihin, mutta vielä ei ollut tietoa, että ne olisivat ihmisille vaarallisia.
1900-luvun alussa metaforien tilalle alkaa nousta yksittäisten ihmisten kokemuksia puutiaisista kiusallisena riesana.
– 1950–60 -lukujen aikana Kumlingen taudin yhteydessä ajatus puutiaisista ihmisille vaarallisina sai hieman huomiota. Edelleen niitä pidettiin suurimmaksi osaksi harmittomina, vaikka borrelioosi käytännössä oli 1960–70 -luvuilla paljon yleisempää kuin tänä päivänä, Latva kertoo.
Puutiaisen ja borrelioosin yhteys löydettiin vasta 1982. Tällöin tapahtui Latvan mukaan iso käänne, ja median rooli puutiaisinformoinnissa kasvoi huimasti 1990-luvulta lähtien, jopa hysterian luomiseen asti.
Latva toteaa, ettei puutiaisten herättämä pelko ole haihtunut 2000-luvullakaan.
– Pelkoa lisäsi erityisesti tieto, että puutiainen ei ole vaarallinen vain kaukana saaristossa, vaan myös sisämaassa.
Puutiaisten levinneisyyttä oli viimeksi tutkittu 1950-luvulla, ja seuraavan kerran vasta 2015.
Latva muistuttaa, että puutiaisia on ollut Suomessa satoja vuosia, mutta niiden määrän kasvusta ei nykytiedon valossa voi antaa tarkkaa vastausta. Sen arvellaan kuitenkin kasvaneen.
Leviämiselle on etsitty syytä ilmastonmuutoksesta sekä lemmikkikoirien määrästä, ja viimeisimpänä on vakiintunut käsitys peurojen osallisuudesta.
Latva toteaa, että puutiaisista ei päästäisi eroon edes hävittämällä peurat, koska puutiaiset leviävät muidenkin eläinten kautta eivätkä myöskään tunne valtionrajoja.
– Ehkä ainoa tapa on sopeutua ja panostaa myös tutkimukseen, jotta voidaan laajentaa käsitystä puutiaisista ja saada uutta perspektiiviä, hän toteaa, ja arvioikin, että pystyy tutkimuksen edetessä parin kolmen vuoden päästä kertomaan aiheesta jo paljon tarkempia tietoja.
Suomen Kirjallisuuden Seura keräsi viime vuonna yhteistyössä Otto Latvan kanssa ihmisiltä muistoja punkeista. Seuran arkiston johtaja Outi Hupaniittu toivoo, että tietoja käytäisiin kertomassa edelleen:
– Varsinainen keruu on päättynyt, mutta lomake löytyy edelleen SKS:n nettisivuilta.
Tuulentuvan luentojen yhteydessä myös Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikon järjestäjät muistuttivat, että parhaillaan kerätään kokemuksia pyhästä: mitä pyhä merkitsee ja mikä on sinulle pyhää? Omia kokemuksiaan voi lähettää sähköpostilla info@vkkustavissa.fi.