Sari Honkasalo
Jos keskiviikkona iltakuudelta sattui ohi ajaessa silmiin tienvarsilla pelastuslaitoksen tai sopimuspalokuntien väkeä seisomassa hiljaa rivissä, toivottavasti se herätti ajattelemaan syytä.
Valtakunnallisella tilaisuudella kunnioitettiin lokakuun alussa Kangasniemellä pyörälenkillään yliajon johdosta menehtyneen Etelä-Karjalan pelastuslaitoksella työskennelleen Mikko Saastamoisen muistoa. Saastamoinen on tehnyt merkittävän elämäntyön liikenneturvallisuuden ja tieliikennepelastamisen kehittäjänä sekä Suomessa että ulkomailla. Yliajajaa epäillään neljästä rikoksesta, muun muassa törkeästä rattijuopumuksesta ja huumausaineen käyttörikoksesta.
Mielenilmauksen tavoitteena oli kiinnittää yhteiskunnallista huomiota liikenneturvallisuuden parantamiseen ja etenkin päihtyneiden kuskien aiheuttamiin riskeihin.
Suomessa oli viime vuonna 13 136 tieliikenneonnettomuutta, joissa kuoli 143 ihmistä. Tänä vuonna kuolonuhreja on tullut jo 107.
– Tämä on saatava loppumaan, sillä yksikin on liikaa, mielenilmauksessa muistutettiin.
Mynämäen VPK osallistui mielenilmaukseen ja hiljaiseen hetkeen Valtatie 8:n varrella Kivistön levähdysalueella.
Mynämäen sopimuspalokunnalle tulee keskimäärin sata hälytystä vuodessa, ja niistä 30–40 on liikenneonnettomuuksia, kertoo Janne Smedberg Mynämäen VPK:sta.
Hän on ollut mukana palokuntatoiminnassa koko ikänsä, ensin Raumalla ja nyt Mynämäessä. Hän näkee liikennekulttuurin menneen erityisen huonoon suuntaan viimeisen viiden vuoden aikana.
Syiksi hän arvelee muun muassa sen, että ajaessa keskitytään multimedialaitteisiin. Myös ainainen kova kiire joka paikkaan vaikuttaa. Asenteetkin ovat muuttuneet:
– Sinivilkkuja ei enää kunnioiteta, hän toteaa.
Esimerkiksi kun palokunta on pelastustehtävällä valtatien varressa, onnettomuuspaikan ohi ajetaan nopeutta laskematta 80–100 kilometrin tuntivauhtia.
– Tuntuu siltä, etteivät ihmiset osaa ajatella sini- tai keltavilkut nähdessään, että siellä oikeasti joku tekee jotakin. Jos paloautojen luona ei juuri silloin näy ihmisiä, joku voi kohta kävellä auton kulman takaa hakemaan työkaluja, ja tilanne muuttuukin äkkiä, Smedberg muistuttaa.
Tänä vuonna on sattunut peräti kaksi tapausta, joissa tienvarressa työtään tehnyt hinausauton kuljettaja on menehtynyt törmäyksessä.
Osa onnettomuuksista on rattijuopon aiheuttamia, kuten juuri Mikko Saastamoisen tapauksessa. Suomen Palopäällystöliiton viesti mielenilmauksessa tästä aiheesta oli vahva:
– Alkoholismi on sairaus, mutta rattijuopumus on valinta. Älä koskaan lähde päihteiden vaikutuksen alaisena liikenteeseen ja estä myös muita tekemästä niin.
Palokunnalla on useitakin keinoja yrittää hidastaa ohiajavan liikenteen vauhtia. Liikenteenohjaaja voi näyttää lätkää, jossa on joko pysäytysmerkki tai 30 km/h -nopeusrajoitus, joka kehottaa etenemään hitaasti. Tielle voidaan myös asettaa liikenteenohjauskartioita ja oransseja ledvilkkuja osoittamaan kapenevaa kaistaa.
Mynämäen VPK on hankkinut myös huomiovärillä varustetun hidastematon, joka voidaan levittää kaistan poikki.
Yleinen keino on ajaa säiliöauto turvayksikkönä kaistalle suojaksi sata metriä ennen sammutusautoa.
– Liikenteenohjauksella pyritään lisäonnettomuuksien ehkäisemiseen sekä siihen, että meillä on turvallista työskennellä, kun esimerkiksi irrotetaan jumissa oleva potilas autosta, Smedberg kertoo.
Monella liikenteenohjaajana toimineella on kokemuksia siitä, että kuljettajat eivät aina edes tiedosta, että heitä yritetään pysäyttää, ja osalta tulee suoraa asiatonta palautettakin.
– Joskus ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pistää kylmästi liikenne poikki siksi ajaksi, että saadaan akuutit toimenpiteet tehtyä.
Toinenkin ääripää on pelastustoiminnan näkökulmasta huono: kuljettaja ajaa hiljaa ja yrittää samalla kuvata kännykällä. Heille on paloautoissa viestinä tarra: Kuvaa elämää, älä onnettomuuspaikkaa.
Mynämäen VPK:n viikoittaisista harjoituksista kymmenkunta kertaa käytetään tieliikennepelastamisen treenaamisen.
Vahvuus hälytysosastossa on tällä hetkellä hyvä, mutta Janne Smedberg muistuttaa, että uusia asiasta kiinnostuneita otetaan aina mukaan ja koulutetaan.
– Vaikka Mynämäen paloasemalla ei ole päivystystä, viiteen minuuttiin saadaan ensimmäinen yksikkö liikkeelle. Tiistaina illallakin oli kahdeksan miestä kahdeksassa minuutissa paikalla, ja saatiin molemmat autot täydellä vahvuudella miehitettyä, Smedberg kertoo.
Rikkaus ovat monen alan ammattilaiset: esimerkiksi kuorma-autonkuljettaja on omiaan paloauton rattiin, kaivinkoneenkuljettaja osaa onnettomuuspaikalla siirtää kaivinkoneen, autonasentaja tietää miten autojen erilaisen tekniikan kanssa tulee menetellä onnettomuustilanteessa, rautatiealalla työskentelevä hanskaa rataan liittyvät onnettomuudet, sähköasentajalla on tulipalopaikalla olennaisia taitoja ja sairaanhoitajalla ensiaputaidot.