Kaupassa käydessäni kyselin adventtiarpaa, joka meillä aina huipentui jouluaaton tapahtumaan Jeesuksen syntymään ja samalla sinetöi arpaonnen. Ei se haittaa, ei osunut voittoarpa, mutta arpajaisten tuotto meni osana hyvään tarkoitukseen, noin yksi miljardi.
Vuoteen 2023 saakka Veikkauksen tuotto ohjautui sosiaali- ja terveysjärjestöille, liikunnalle, kulttuurille ja taiteelle, tieteelle, nuorisotyölle, hevosurheilulle sekä veteraaneille ja sotavammakorvauksiin: 53 prosenttia opetus- ja kulttuuriministeriölle, 43 prosenttia sosiaali- ja terveysministeriölle ja neljä prosenttia maa- ja metsätalousministeriölle.
Soitin Veikkauksen asiakaspalveluun: enää ei jaeta. Vuonna 2023, kenenkähän hallituksen päätös oli, että raha-arpajaiset kielletään. Vastapainoksi oluen arvonlisäveroa alennettiin. Arpajaisista syntyy helposti addiktio, pakkomielle, juotu olut on jo runsaan tunnin kuluttua ”kustavissa”. Ehkä parempi niin.
Muistan, miten työurani aikana meitä oli kolmen poppoo, joka avasi yhden luukun adventtiarvasta aamukahvin viihteeksi. Aina löytyi kuva, kaikkien luukkujen auettua niitä oli 24. Tarkoin laskettiin samojen kuvien lukumäärä, josta tiesimme: voitto vai yhteinen hyvä.
Yhden kerran voitto oli 500 markkaa. Nousi suuri riemu, voitto jaettiin tasan kolmeen osaan. Joukostamme nuorin, nuorukainen vielä, oli ratketa riemusta. Ruokatunnilla hän kävi lunastamassa tuoton. Osti tyttöystävälleen joululahjan ja oli varmasti meistä kaikista onnellisin. Maksoi ostamastaan lahjasta liikevaihtoveron.
Meillä on suuri lähisuku, noin 20 henkeä. Lahjan keksiminen kaikille on urakka. Saada adventtiarpa jouluaattona, on terapiaa avata luukku kerrallaan, vauvoja auttavat vanhemmat ja lapsen varttuessa ja oppiessa numerot ja ymmärtäessä asian ytimen, heistä on kehittynyt itsellisiä yksilöitä.
Me vanhukset halusimme joulun rauhaa ja raaputimme arpamme hälyn hälvettyä joulukuusen katveessa kynttilöiden tuikkiessa jouluvaloa ympäröivään pimeyteen.
Elämän helminauhaan tuli aiempina vuosina lisätyksi yksi joulumuisto ja samalla mielessä oli ajatus: näinköhän myös ensi vuonna. Ei enää, muistot kymmenistä jouluaattoilloista mahdollistavat helminauhan, joka on sulkeutunut renkaaksi.
Eeva Auvinen
Naantalin Merimasku