Nou­si­ais­ten ja My­nä­mä­en lu­ki­ot oli­vat to­teut­ta­mas­sa tou­ko­kuus­sa tie­de­lei­ri­kou­lua Sveit­sin Ge­ne­ves­sä si­jait­se­vaan maa­il­man suu­rim­paan hiuk­kas­fy­sii­kan tut­ki­mus­kes­kuk­seen. Cern-vie­rai­lun jat­keek­si ryh­mä jat­koi luon­to- ja kult­tuu­ri­mat­kal­le Rans­kan Cha­mo­ni­xiin. An­ne­taan opis­ke­li­joi­den ker­toa mat­kas­ta omien ko­ke­muk­sien­sa kaut­ta.

Saa­vuim­me Ge­ne­veen maa­nan­tai-il­ta­na ja tiis­tai­na oh­jel­mas­sa oli en­sim­mäi­nen päi­väm­me Cer­nis­sä. Aloi­tim­me päi­väm­me yleis­lu­en­nol­la, jos­sa meil­le ker­rot­tiin pää­piir­teit­täin Cer­nin his­to­ri­as­ta, toi­min­nas­ta ja sii­tä, mitä siel­lä tut­ki­taan.

Seu­raa­vak­si pää­sim­me kat­so­maan Cer­nin en­sim­mäis­tä hiuk­kas­kiih­dy­tin­tä eli syk­lot­ro­nia. Meil­le esi­tet­tiin myös vi­deo, jos­sa ker­rot­tiin Cer­nin his­to­ri­as­ta ja ke­hi­tyk­ses­tä sekä käy­tiin tar­kem­min läpi syk­lot­ro­nin toi­min­taa ja sitä, mitä syk­lot­ro­nil­la teh­tiin ja tut­kit­tiin.

Li­säk­si op­paam­me ker­toi ylei­ses­ti Cer­nin hiuk­kas­kiih­dy­tin­ten toi­min­ta­pe­ri­aat­tees­ta eli sii­tä, mitä kiih­dyt­ti­mes­sä ta­pah­tuu, mitä sen ai­kaan­saa­mi­sek­si vaa­di­taan ja mitä eri­tyi­siä asi­oi­ta kiih­dyt­ti­men kans­sa toi­mit­ta­es­sa tu­lee ot­taa huo­mi­oon. Saim­me myös kuul­la, et­tä Cer­nin LHC-kiih­dy­tin­tä ol­laan juu­ri par­hail­laan uu­dis­ta­mas­sa ja pa­ran­ta­mas­sa.

Päi­vän toi­nen lu­en­to kä­sit­te­li ko­keel­li­sen ja te­o­reet­ti­sen fy­sii­kan yh­teyt­tä. Lu­en­noit­si­ja ker­toi, mi­ten te­o­ree­ti­koi­den te­o­ri­at lii­te­tään saa­tui­hin ha­vain­toi­hin ja kuin­ka nii­tä tul­ki­taan. Meil­le ker­rot­tiin myös CMS-pro­jek­tin tut­ki­mus­koh­teis­ta ja sii­tä, mitä sil­lä on jo tänä päi­vä­nä on­nis­tut­tu löy­tä­mään.

Päi­vän päät­teek­si kä­vim­me tu­tus­tu­mas­sa CMS-il­mai­si­meen. Il­mai­sin­ta it­se­ään em­me pääs­seet kat­so­maan, sil­lä hiuk­kas­kiih­dy­tin oli pääl­lä, jol­loin sä­tei­ly­vaa­ran ja erit­täin vah­van mag­neet­ti­ken­tän vuok­si em­me voi­neet il­mai­si­men lä­hei­syy­teen men­nä. Pää­sim­me kui­ten­kin sa­maan ra­ken­nuk­seen, jos­sa il­mai­sin si­jait­see. Vie­rai­lim­me maan al­la kat­so­mas­sa, mitä siel­lä oi­kein on ja mil­lai­sis­sa ti­lois­sa Cer­nin työn­te­ki­jät työs­ken­te­le­vät. Pää­sim­me esi­mer­kik­si kat­so­maan tie­to­ko­ne­huo­net­ta ja CMS-il­mai­si­men val­vo­moa.

Toi­nen päi­väm­me tie­de­lei­ri­kou­lus­sa al­koi vie­rai­lul­la Ge­ne­ven yli­o­pis­ton luon­non­tie­tei­den lai­tok­sel­le, jos­sa pää­sim­me osal­lis­tu­maan eri­nä­köi­siin fy­sii­kan ko­keel­li­siin tut­ki­muk­siin. Op­paa­nam­me toi­mi yli­o­pis­ton fy­sii­kan opis­ke­li­ja, joka de­monst­roi säh­kö­op­pia mie­leen­pai­nu­vin esi­mer­kein. Ko­keel­li­sis­sa tut­ki­muk­sis­sa lei­kit­tiin muun mu­as­sa va­raus­ten, säh­kön­joh­ta­vuu­den ja sup­ra­joh­tei­den kans­sa.

Yli­o­pis­to­vie­rai­lun jäl­keen hu­ris­te­lim­me rai­ti­o­vau­nul­la Cer­niin. Päi­vän ai­no­al­la lu­en­nol­la pää­sim­me Kati Las­si­la-Pe­ri­nin op­piin. Lu­en­nol­la kä­vim­me pe­rus­teel­li­ses­ti läpi hiuk­kas­fy­sii­kan pe­ru­so­pin ja tiuk­kaa asi­aa si­säl­tä­neen puo­li­tois­ta­tun­ti­sen jäl­keen osaam­me­kin pe­rus­tel­len se­lit­tää naa­pu­rei­den se­dil­le ja tä­deil­le Hig­g­sin bo­so­nin ole­mas­sa­o­lon.

Lu­en­nol­ta mat­ka jat­kui Isol­de-ase­mal­le, jos­sa meil­le ylei­se­sit­te­lyn ko­ea­se­man toi­min­nas­ta piti Nou­si­ais­ten lu­ki­on kas­vat­ti Wer­ne­ri Lind­berg, joka it­se­kin on ai­koi­naan aloit­ta­nut Cern-uran­sa tie­de­lei­ri­kou­lun vie­rai­lul­la. Ylei­se­sit­te­lys­tä pää­sim­me tu­tus­tu­maan iso­toop­pei­hin kes­kit­ty­vän hiuk­kas­fy­sii­kan ase­man toi­min­taan tut­ki­mus­lai­tok­seen si­säl­le as­ti.

Tors­tai­na pää­sim­me tu­tus­tu­maan Cer­nin da­ta­kes­kuk­seen, jon­ka esit­te­li­jä ker­toi mie­len­kiin­toi­ses­ti sys­tee­mis­tä, jol­la Cer­nin hiuk­kas­kiih­dyt­ti­mes­tä val­ta­val­la tah­dil­la saa­pu­vaa mit­taus­da­taa kä­si­tel­lään. Mit­taus­lait­tei­den pa­ran­tu­es­sa mit­taus­da­taa tu­lee koko ajan kiih­ty­väs­ti li­sää ei­kä esi­mer­kik­si yri­tyk­sil­tä os­tet­ta­va pil­vi­pal­ve­lu tal­len­nus­ti­la­na ole help­po rat­kai­su, sil­lä pil­vi­pal­ve­lua käy­tet­tä­es­sä Cer­nin tut­ki­mus ja bud­jet­ti oli­si­vat täy­sin pil­vi­pal­ve­lu­y­ri­tyk­sen ar­moil­la.

Li­säk­si saim­me kuul­la mie­len­kiin­toi­sen lu­en­non an­ti­ma­te­ri­as­ta. Di­ae­si­tyk­seen vil­jel­ty­jen mah­ta­vien fy­siik­ka­mee­mien li­säk­si lu­en­nos­ta jäi eri­tyi­sen mie­leen se, mi­hin kaik­keen an­ti­ma­te­ri­aa pys­tyi­si hyö­dyn­tä­mään. An­ti­ma­te­ri­aa voi­si käyt­tää esi­mer­kik­si te­hok­kaa­na hoi­to­kei­no­na syö­piä vas­taan, jos sen tuot­ta­mi­nen ei oli­si niin kal­lis­ta. Ava­ruu­teen läh­te­vien ra­ket­tien polt­to­ai­nee­na an­ti­ma­te­ria oli­si myös lois­ta­va rat­kai­su, sil­lä mat­kaan tar­vit­ta­van polt­to­ai­neen mas­sa oli­si pik­ki­riik­ki­nen ei­kä vei­si ny­kyis­ten polt­to­ai­nei­den ta­voin suur­ta osaa ra­ke­tin kul­jet­ta­mas­ta mas­sas­ta.

Mat­kan nel­jän­te­nä päi­vä­nä me­nim­me Ge­ne­ves­tä Rans­kan Cha­mo­ni­xiin, joka si­jait­see Eu­roo­pan suu­rim­man vuo­ren Mont Blan­cin juu­rel­la. Puo­let po­ru­kas­ta läh­ti toi­se­na Cha­mo­nix-päi­vä­nä pa­ti­koi­maan vuo­ril­le. Kä­vim­me ai­ka kor­ke­al­la, lä­hes 1800 met­ris­sä. Ylös­päin me­nim­me osin met­sä­pol­ku­ja ja het­ken myös las­ket­te­lu­rin­net­tä, alas­päin mut­kais­ta ser­pen­tii­ni­pol­kua.

Suu­rin osa kävi Ai­guil­le du Mi­dil­lä, Rans­kan kol­man­nek­si suo­si­tuim­mas­sa näh­tä­vyy­des­sä. Ky­sees­sä on 3842 met­rin kor­kui­nen huip­pu. Sin­ne men­tiin hiih­to­his­sil­lä. On­nek­si oli pil­ve­tön päi­vä, jo­ten hui­pul­ta näki kau­niit vuo­ris­to­mai­se­mat hy­vin. Oli to­del­la­kin unoh­tu­ma­ton ko­ke­mus, sil­lä täl­lai­sia mai­se­mia ei muu­al­la ole. Kor­keim­mal­le hui­pul­le Mont Blan­cil­le näki hy­vin.

Cha­mo­ni­xis­sa läh­dim­me lau­an­tai­na koh­ti Ge­ne­ven len­to­kent­tää ja Hel­sin­kiä. Mu­kaan jäi­vät kui­ten­kin unoh­tu­mat­to­mat elä­myk­set tie­tys­ti tie­tees­tä, mut­ta myös alu­een kult­tuu­ris­ta ja luon­nos­ta.