Merituulivoimalle soveltuvia alueita on kartoitettu uudessa tutkimuksessa, jossa tasapainotettiin tuulivoiman kannattavuus ja vaikutukset ihmiselle ja meriluonnolle. Parhaimmilla alueilla tuulivoiman tuotanto on kannattavaa, mutta haitat sekä ihmisille että meriluonnolle pysyvät pieninä. Sopivia alueita löytyi kaikilta merialueilta.
Lajaan tutkimukseen osallistui tutkijoita kuudesta suomalaisesta organisaatiosta. Tutkimuksessa tunnistettiin merialueet, missä tuulivoimaa voidaan rakentaa kannattavasti ja ilman muille elinkeinoille, ihmisille tai meriluonnon monimuotoisuudelle aiheutuvia suuria haittoja.
Tuulivoiman tuottamista avomerellä puoltavat hyvät tuuliolosuhteet ja vähäinen haitta asutukselle samalla, kun sitä hidastavat korkeat rakentamiskustannukset ja olosuhteet merellä. Epävarmuutta on aiheuttanut myös tuulivoimarakentamista koskevien lupaprosessien hitaus, mikä osin johtuu tarpeesta arvioida toiminnan seuraukset meriluonnolle.
Nyt julkaistussa tutkimuksessa merituulivoiman kannattavuus arvioitiin tuulivoimapuiston koko elinkaaren ajalta: rakentamisesta tuotantoon ja lopulta rakennelmien purkuun asti.
Ihmiseen kohdistuvia vaikutuksia arvioitiin määrittämällä, kuinka moneen asumukseen tuulipuisto näkyisi, sekä etsien alueet, joilla haitta muille elinkeinoille, kuten avomerikalastukselle tai kalankasvatukselle, olisi mahdollisimman vähäinen.
Rakentamisen mahdollistaviksi tekijöiksi laskettiin muun muassa alueen vähäinen maisema-arvo esimerkiksi teollisuusalueiden lähialueilla.
Tutkimuksessa määritettiin myös alueet, minne tuulivoimaa ei kannata suunnitella rakentamisen aiheuttamien todennäköisten ristiriitojen takia.
– Kaikille Suomen merialueille on mahdollista sijoittaa suuriakin tuulipuistoja kustannustehokkaasti, ilman merkittävää haittaa rannikon asukkaille ja elinkeinoille, vieläpä niin, että vaikutukset meriluonnolle jäävät vähäiseksi, toteaa tutkimuksen päätekijä FT Elina Virtanen Suomen ympäristökeskuksesta.
Laajimmat tuulivoimatuotantoon sopivat alueet löytyvät Perämereltä, Merenkurkun eteläpuolelta sekä Selkämeren keski- ja eteläosista.
– Sopivat alueet ovat yleensä keskisyviä ja kaukana asutuksesta, eikä niiden läheisyydessä ole merkittäviä luontoarvoja, Virtanen kertoo.
Pienempiä tuulivoimatuotantoon sopivia alueita on tutkimuksen mukaan myös Suomenlahdella.
Tutkimuksessa innovatiivista oli luonnon, ihmisen ja talouden samanaikainen huomiointi.
– Työssä käytetyt aineistot ovat korkearesoluutioisia, monipuolisia ja hyvälaatuisia. Menetelmällä pystyttiin arvioimaan kustannusten alueellinen jakautuminen ja tasapainottamaan merituulivoimatuotannon, ihmisen ja meriluonnon edut, toteaa tutkimuksen ohjaaja Atte Moilanen Helsingin yliopiston Luonnontieteellisestä keskusmuseosta.
Tutkimustuloksia voidaan käyttää uusien merituulivoimahankkeiden sijoittamiseen kestävällä tavalla. Jokainen tuulivoimahanke vaatii oman ympäristövaikutusten arviointinsa, mutta tutkimuksessa tuotetut kartat voivat ohjata hankkeita sinne, missä rakentaminen on kannattavaa ja odotettavissa olevat vaikutukset ihmisiin ja meriluontoon vähäisiä.