Aar­re Sal­mi

Iso­ka­rin Kier­tä­jät ry jär­jes­ti ker­ho­ti­las­saan Uu­des­sa­kau­pun­gis­sa kai­kil­le ve­nei­li­jöil­le avoi­men köy­si- ja sol­mu­kurs­sin en­nen al­ka­vaa ve­nei­ly­kaut­ta. Kurs­sil­la käy­tiin läpi eri­lais­ten köy­sien omi­nai­suuk­sia ja käyt­tö­koh­tei­ta.

Ve­nei­ly­seu­ro­jen va­paa­eh­toi­sis­sa kat­sas­tus­mää­räyk­sis­sä ve­neen va­rus­tuk­seen kuu­luu mää­rä­tyn­mit­tai­set ja vah­vui­set ank­ku­ri­köy­det, kiin­ni­tys­köy­det, hi­naus­köy­si, heit­to­lii­na ja pur­je­ve­neis­sä li­säk­si muun mu­as­sa nos­tin- ja skuut­ti­köy­det.

Ve­si­lii­ken­ne­lais­sa­kin on mai­nin­ta ank­ku­ri­köy­des­tä. Köyt­tä va­lit­ta­es­sa on tie­det­tä­vä va­li­taan­ko ky­sei­seen tar­koi­tuk­seen up­po­a­va vai kel­lu­va köy­si. Heit­to­lii­na­na on käy­tet­tä­vä kel­lu­vaa köyt­tä. Ank­ku­ri­köy­den tai -lii­nan on ol­ta­va up­po­a­vaa köyt­tä ja köy­den sekä ank­ku­rin vä­lis­sä oli­si hyvä ol­la muu­ta­ma met­ri ket­tin­kiä, jot­ta poh­jan ki­vet ei­vät pää­si­si han­kaa­maan köyt­tä pi­lal­le.

On hyvä tie­tää, et­tä ve­neen ank­ku­rin pai­no voi­daan las­kea kaa­val­la P=L+B+D, mis­sä P = ank­ku­rin pai­no (kg), L = ve­neen pi­tuus (m), B = ve­neen suu­rin le­veys (m) ja D = ve­neen up­po­a­ma eli pai­no (tn). Esi­mer­kik­si 8 met­riä pit­kä, 2,5 met­riä le­veä ja 2 ton­nia pai­na­va vene tar­vit­see 12,5 ki­loa pai­na­van ank­ku­rin.

Köy­sien oi­ke­an­lai­nen kä­sit­te­ly pi­den­tää huo­mat­ta­vas­ti nii­den käyt­töi­kää ja on myös tur­val­li­suus­te­ki­jä var­sin­kin pur­je­ve­neis­sä, jois­sa eri­lai­sia köy­siä on huo­mat­ta­va mää­rä.

Kurs­sil­la ope­tel­tiin te­ke­mään rih­mos köy­den pää­hän, jot­ta köy­den pään säi­keet ei­vät al­kai­si pur­kau­tua. Ope­tel­tiin myös te­ke­mään muu­ta­ma ve­nei­li­jäl­le tär­keä sol­mu. Sol­mua teh­tä­es­sä täy­tyy va­li­ta ky­sei­seen käyt­tö­tar­koi­tuk­seen so­pi­va. Sol­mu on osat­ta­va teh­dä oi­kein, sen on ol­ta­va pi­tä­vä ja se on saa­ta­va hel­pos­ti au­ki.

Kah­den köy­den yh­teen liit­tä­mi­seen voi­daan käyt­tää esi­mer­kik­si me­ri­mies- tai ja­lus­sol­mua ja jos yh­teen lii­tet­tä­vät köy­det ovat huo­mat­ta­vas­ti eri pak­sui­sia niin lip­pu­sol­mu eli kak­sin­ker­tai­nen ja­lus­sol­mu so­pii tä­hän. Muu­ta­mat sol­mut voi­daan teh­dä ve­to­sol­mui­na, mi­kä­li sol­mu pi­tää saa­da au­ki vaik­ka yh­teen­lii­te­tyis­sä köy­sis­sä on veto pääl­lä.

Paa­lu­sol­mu on hyvä, mo­ni­käyt­töi­nen sol­mu sil­loin, kun ha­lu­taan teh­dä pi­tä­vä, mää­rä­tyn­ko­koi­nen sil­muk­ka köy­den pää­hän. Esi­mer­kik­si jos ko­ti­sa­ta­mas­sa on paa­lut, joi­hin pe­rä­köy­det kiin­ni­te­tään, paa­lu­sol­mu on hyvä tä­hän tar­koi­tuk­seen.

Pa­rem­pi, mut­ta työ­lääm­pi vaih­to­eh­to paa­lu­sol­mul­le täs­sä ta­pauk­ses­sa oli­si sil­muk­ka­pu­jos. Pa­rem­muus joh­tuu sii­tä, et­tä sil­muk­ka­pu­jok­ses­sa ei ole sol­mua, joka ai­na hei­ken­tää köy­den ve­to­mur­to­lu­juut­ta. Vaa­ti­vam­pa­na työ­nä Aar­re Sal­mi opet­ti kurs­si­lai­set pleis­saa­maan sil­muk­ka­pu­jok­sen köy­den pää­hän.

Köy­si, joka ei ole käy­tös­sä, kan­nat­taa säi­lyt­tää vyyh­det­ty­nä, kui­va­na, va­lol­ta suo­jat­tu­na ja tie­ten­kin puh­taa­na.