Ai­van My­nä­mä­en kes­kus­taan on lä­hes huo­maa­mat­ta ra­ken­tu­nut jo­ta­kin hy­vin eri­tyis­laa­tuis­ta. Pi­o­ne­ja ja eri­kois­kas­ve­ja har­ras­ta­va Sari Kan­te­lo on mie­hen­sä Juha Lai­neen kans­sa muo­kan­nut jou­to­maa­na ol­lees­ta pel­los­ta pi­o­ni­puu­tar­ha­puis­ton.

– Täs­sä nyt nä­kee, mitä ta­pah­tuu, kun pi­o­ni­har­ras­ta­jan oma piha tu­lee täy­teen, ja hul­luus siir­tyy seu­raa­val­le as­teel­le, Sari nau­raa.

Niin, sil­loin kat­se kään­tyy naa­pu­rin ton­til­le, ja Sa­ril­la sii­nä oli kun­nan omis­ta­ma pel­to­a­lue, joka on kaa­voi­tet­tu lä­hi­vi­he­ra­lu­eek­si.

Hän ky­syi kun­nas­ta, sai­si­ko ryh­tyä omal­la kus­tan­nuk­sel­laan ra­ken­ta­maan alu­eel­le pi­o­ni­puu­tar­haa, ja lupa hel­ti­si. So­pi­mus laa­dit­tiin niin, et­tä kun­ta vuok­ra­si puis­ton yl­lä­pi­toa vas­taan, ja kas­vit ovat Sa­rin ja Ju­han omis­tuk­ses­sa.

Sari kyl­lä­kin epäi­lee, et­tei kun­nan­vi­ras­tol­la ihan us­kot­tu, et­tä pi­o­nis­ti on to­sis­saan. Mut­ta nyt, muu­ta­man vuo­den ko­van puur­ta­mi­sen jäl­keen epäi­lyk­siä tus­kin on. Puis­to al­kaa jo näyt­tää sil­tä, mil­lai­sek­si hän sen mie­les­sään vi­si­oi.

Hän to­te­aa­kin, et­tä pii­rus­tuk­sia ei ole mis­sään muu­al­la kuin hä­nen pääs­sään.

– Ei ku­kaan ar­vaa­kaan, mi­ten pal­jon täs­sä on ol­lut hom­maa. Mut­ta il­man Kau­ko Ky­län­pää­tä täs­tä ei oli­si tul­lut mi­tään, heil­tä on saa­tu ko­ne­a­pua ja muu­ta. Hä­nel­lä­kin on us­koa ja ha­lua pa­nos­taa kes­kus­tan viih­ty­vyy­teen, ja tämä on ol­lut hä­nen puo­lel­taan su­per­suu­ri pa­nos­tus ja kult­tuu­ri­te­ko, Sari kiit­tää.

Pi­o­ni­puis­tos­ta on tar­koi­tus teh­dä paik­ka, jo­hon ih­mi­set pää­se­vät kä­ve­le­mään, kat­se­le­maan ja is­tus­ke­le­maan, ja tu­tus­tu­maan pi­o­nien li­säk­si myös eri­lai­siin pe­ren­noi­hin, pui­hin ja pen­sai­siin.

Pi­o­ne­ja on jo kaik­ki­aan noin 300 eri­lais­ta la­ji­ket­ta. Osan Sari on kas­vat­ta­nut vie­res­sä si­jait­se­vas­sa omas­sa puu­tar­has­saan sie­me­nes­tä as­ti. Hän har­ras­taa myös ris­teyt­tä­mis­tä, eli it­se ke­hi­tet­ty­jä uu­sia pi­o­ne­ja­kin puis­tos­sa on.

Sari Kan­te­lo toi­mii ak­tii­vi­ses­ti Suo­men pi­o­nis­tit ry:ssä, jon­ka "iso­sis­ko" on naa­pu­ri­maan Svens­ka Pi­ons­käl­ls­ka­pet.

– Yh­des­sä hei­dän kans­sa ol­laan maa­il­man suu­rin pi­o­ni­seu­ra, yh­teen­sä yli tu­hat jä­sen­tä. Ta­voit­tee­na on kai­ken kaik­ki­aan li­sä­tä pi­o­ni­tie­tout­ta, ja haa­vee­na on­kin, et­tä kun ko­ro­na-ajas­ta pääs­tään, tääl­lä pi­o­ni­puis­tos­sa voi­si pi­tää esi­mer­kik­si lu­en­to­ja.

My­nä­mä­keen yk­si­tyi­sen toi­mes­ta syn­ty­nyt pi­o­ni­puu­tar­ha on he­rät­tä­nyt kiin­nos­tus­ta alan har­ras­ta­jis­sa jo Ame­rik­kaa myö­ten. Siel­lä toi­mii kat­to­jär­jes­tö Ame­ri­can Pe­o­ny So­cie­ty, joka esi­mer­kik­si re­kis­te­röi uu­det pi­o­nit maa­il­man­laa­jui­ses­ti.

Puu­tar­ha on ol­lut Sa­rin har­ras­tuk­se­na ai­na, ja pi­o­nit vei­vät hä­net mu­ka­naan kau­neu­del­laan ja help­po­hoi­toi­suu­del­laan.

– Suu­rin vie­hä­tys tuli sii­tä, kun ym­mär­sin mi­ten pal­jon eri­lai­sia pi­o­ne­ja on. Et­tä on pal­jon muu­ta­kin kuin se ylei­sin mum­mon­mö­kin vaa­le­an­pu­nai­nen ker­rat­tu pi­o­ni. Se muu­ten on ni­mel­tään "Saa­ra" eli Sa­rah Bern­hard, maa­il­man suo­si­tuin pi­o­ni, ei­kä suot­ta!

Yh­tä osaa puis­tos­ta Sari kut­suu ni­mi­ri­veik­si, ja niis­sä kas­va­vien pi­o­nien luo on tu­los­sa in­for­maa­ti­o­sei­näl­le tie­toa pi­o­neis­ta.

Puis­tos­sa on pal­jon eri­lai­sia pi­o­ni­la­jik­kei­ta, jo­ten ku­kin­ta-ai­ka­kin on pit­kä, noin kak­si kuu­kaut­ta.

Kos­ka puis­to ra­ken­tuu täy­sin oma­kus­tan­tei­ses­ti pa­ris­kun­nan voi­ma­va­ro­jen mu­kaan, on puis­tos­sa käy­tet­ty pal­jon kier­rä­tys­ma­te­ri­aa­lia. Osa on saa­tu kun­nal­ta, osa yk­si­tyi­sil­tä ja osa yri­tyk­sil­tä.

Kan­te­lo har­ras­taa myös kas­vi­res­cue-toi­min­taa.

– Tän­ne on ha­et­tu pal­jon pe­las­tuk­sia eli kas­ve­ja, joi­ta ih­mi­set ei­vät ole enää ha­lun­neet pi­tää pi­hoil­laan, esi­mer­kik­si jos ne ovat kas­va­neet lii­an isoik­si. Myös ra­ken­nus­työ­mail­ta olen käy­nyt kas­ve­ja ha­ke­mas­sa.

Sari ha­lu­aa luo­da puis­toon "huo­nei­ta", jol­loin kaik­kea ei näe heti. Ta­voit­tee­na on saa­da luo­tua puis­toon pie­nil­mas­to, jois­sa viih­ty­vät eri­lai­set kas­vit.

– Se on haas­teel­lis­ta, kos­ka tämä on pel­toa, jos­sa ei ole val­mii­na pui­ta. Mut­ta on­nek­si tän­ne oli vuo­sien var­rel­la tuo­tu ka­so­ja täy­te­maa­ta, joi­den avul­la tän­ne saa kor­keu­se­ro­ja.

Sari tun­nus­tau­tuu myös ki­vi­hul­luk­si, jo­ten nii­tä löy­tyy pal­jon is­tu­tu­sa­lu­ei­den reu­na­mil­ta.

– Kivi on ikui­nen, ja mitä van­hem­mak­si se tu­lee, sitä kau­niim­pi se on.

Ta­voit­tee­na on, et­tä kun puis­ton is­tu­tuk­set saa­daan val­miik­si, sin­ne oli­si­vat ter­ve­tul­lei­ta myös kas­vien kans­sa puu­has­te­lus­ta kiin­nos­tu­neet puis­to­kum­mei­na.

– Täs­sä on mel­ko­lail­la pal­jon it­sel­le hoi­det­ta­vak­si, jo­ten apu on tar­peen. Var­mas­ti täs­sä kes­kus­tan alu­eel­la­kin on ih­mi­siä, joil­la ei ole omaa pi­haa hoi­det­ta­va­na, mut­ta kiin­nos­tus­ta oli­si. Tai sel­lai­sia, joil­la riit­täi­si oman pi­han li­säk­si ener­gi­aa muu­al­le­kin, Sari Kan­te­lo vink­kaa.

Sari Hon­ka­sa­lo