Kunnissa on aina tiukka paikka miettiä, peruskorjataanko jotakin vanhaa rakennusta vai tehdäänkö tilalle uusi.
Mynämäessä päätettiin aikanaan, että Laurin yhtenäiskoulu korjataan. Rakennuskokonaisuus oli sikäli hankala, että vanhin osa oli 1950-luvulta, uusin 1990-luvulta. Vanhinta oli peruskorjattu 1990-luvulla.
Kun vuodet ehtivät kulua, ja ainahan ne rakentamisessa ehtivät, kustannusten nousu on väistämätön tosiasia, puhutaan sitten remontista tai uuden rakentamisesta.
Laurin koulunkin kohdalla valtuustossa arvioitiin vuonna 2018 kustannuksiksi kaikkiaan noin 7,5 miljoonaa euroa. Kun korjaustyöt vaiheittain etenivät, vuonna 2023 valtuusto olikin jo sen edessä, että kustannuskehykseksi pitää hyväksyä 15 miljoonaa. Oheen viestittiin toki vahva vaatimus, että tässä on sitten pysyttävä.
Summaa lähestytään tähänastisissa kuluissa, ja vielä on edessä viimeisen vaiheen eli liikuntasalisiiven remontti. Päättäjistä riippuu, millainen korjausvaihtoehto valitaan: saneerataanko vain vähän pintoja vai nykyaikaistetaanko myös tekniikkaa.
Ero uudistetusta aulasta saliin siirtyessä on nyt suuri, ja korjauksen tarve silmiinpistävä.
Yleisesti ottaen vanhan korjaamisessa on se huono puoli, että miljoonia kuluu, mutta ulospäin ei näy välttämättä juuri mitään.
Toiminnallisia parannuksia Laurin koulun seinien sisällä kuitenkin on paljonkin. Alakoulun remontissa esimerkiksi toteutettiin yhdyskäytävä viereiseen päiväkotiin, ja myös aamu- ja iltapäivätoiminta pääsivät koulun kanssa saman katon alle. Yläkoulun remontti toi samoihin tiloihin oppilashuollon.
Näillä ja monilla muilla pieniltä tuntuvilla asioilla on iso merkitys arjen sujuvuuteen ja eri toimijoiden yhteistyöhön.
Kun yläkoululaiset tiistaiaamuna lumipyryn keskellä seurasivat kunnanjohtajan nauhanleikkuuta, nuorten antamat aplodit tulivat spontaanisti. Pääsyä pois väistötiloista uudistettuun kouluun on selvästi odotettu.
Monelle se voi merkitä mahdollisuutta tarttua koulunkäyntiinkin ihan uudella tavalla.
Sari Honkasalo