Henkilöjunaliikenteen nopeudeksi Turun ja Uudenkaupungin välisellä rataosuudella on toiveikkaasti uumoiltu jopa 120 kilometriä tunnissa. Kovalla nopeudella ja tunnin välein liikennöivä juna palvelisi kulkijoita tehokkaasti, ja siten kulkumuoto myös kiinnostaisi tarpeeksi laajaa matkustajajoukkoa ollakseen kannattava.
Parhaillaan käynnissä oleva radan perusparannuksen suunnitteluhanke ei varsinaisesti liity henkilöjunaliikennesuunnitelmiin, vaan radan turvallisuuden parantaminen muun muassa heikkoja ratapenkereitä vahvistamalla olisi ollut edessä joka tapauksessa. Samalla toki mahdollistetaan, että henkilöjunaliikenne voi radan rakenteen puolesta aikanaan alkaa.
MP Infran suunnitteluttajakonsultti Mika Pyykölä arvioi heinäkuussa, että radan perusparannuksella tuskin päästään toivottuun 120 kilometrin tuntinopeuteen (V-SS 19.7.22). Maksiminopeudessa jäätäneen hänen mukaansa 100 kilometriin tunnissa.
Nopeuksiin vaikuttavat radan nousut, laskut ja kaarteet, joiden tarkempien mittausten ja laskelmien aloittaminen oli loppukesällä vasta aluillaan.
Nopeuden kasvattamiseksi radan on oltava geometrialtaan siihen sopiva. Muutamankin senttimetrin oikaisut sivu- tai korkeussuunnassa vaikuttavat jo paljon. Suurempiin kuin 10–20 senttimetrin siirtoihin ei olisikaan varaa. Miksi? Väylävirasto on itse rakentanut itselleen esteen, sillä siirtojen tiellä ovat tuliterät sähköpylväät ja ajolangat.
Keväällä alkanut radanparannuksen suunnitteluhanke saadaan päätökseen ensi kesänä. Suunnitelmien saatua lainvoimaisuuden – mahdollisten valitusten jälkeen – alkaa rakentamissuunnitteluvaihe. Tämän jälkeen pääsevät alkamaan itse työt, toki budjettipäätösten mukaan.
Ei ole mikään ihme, että Väylävirasto arvioi radan kunnostuksen olevan valmis vasta vuonna 2026 (TS 8.9.22). Suomen Lähijunat Oy:n vakaa aikomus on aloittaa radalla henkilöjunaliikenne niin pian kuin suinkin, ja olisi rahoituksen järjestyessä tähän valmis jo kahta vuotta aiemmin.
Saara Huovinen