Kymmenien tuhansien vuosien ajan kilpailukykyisimmät yksilöt ovat menestyneet elämässään. Evoluutio on asentanut syvälle ihmisen ohjelmistoon vahvan kilpailuvietin. Oli kyseessä sitten kamppailu lisääntymisoikeudesta tai kilpajuoksu leijonaa karkuun, jossa hitain tulee syödyksi, kilpailun häviäjä kokee karun kohtalon.
Kilpailuvietti on aikojen saatossa ollut ihmiselle elinehto. Evoluution kehittämä kilpailunhalu onkin yhä valtava osa ihmisen elämää. Kysymys kuuluu, onko se enää tarpeellinen? Kannattaisiko nykyihmisen unohtaa kivikautinen kilpailuvietti?
Onko niin, ettei ihminen pysty pakenemaan evoluution kaivertamia toimintatapoja ja vaipuu masennukseen, jos minkään eteen ei tarvitse nähdä vaivaa? Jos vuoren huipulle pääsee hissillä, tuntuuko näköala yhtä hyvältä kuin vuoren huipulle pääsy pitkän, rankan ja hikisen vaelluksen jälkeen?
On tärkeää antaa nuorille mahdollisuus unelmoida ja asettaa suuria tavoitteita. On myös tärkeää, että nuoret oppivat huomaamaan, miten kova uurastus voi tuottaa halutun lopputuloksen.
Jatkuva onnellisuuden jahtaaminen saattaa kuitenkin johtaa tilanteeseen, jossa mielihyvän lähteessä ei ole enää tarpeeksi vettä tyydyttämään onnellisuuden janoa.
Ihmiselle evoluution kautta kehittyneitä toimintatapoja käytetään usein huomaamatta hyväksi esimerkiksi markkinoinnissa. Asioita, joiden saavuttamiseksi ennen piti urakoida rajustikin, syötetään nykyihmiselle kultalusikalla erilaisten modernien keksintöjen kautta. Näitä ovat esimerkiksi videopelit, joissa pelaaja saa voittamisen tunteen ilman fyysistä taistelua. Roskaruoka puolestaan luo kylläisyyden tunteen silmänräpäyksessä.
Halvan dopamiinin jahtaaminen johtaa pahimmassa tapauksessa addiktioon, masennukseen, ja terveysongelmiin.
Kilpailuhenkisten nuorten keskuudesta nousevat kuitenkin myös jääkiekon maailmanmestarit, artistit ja astronautit. Erona on tunteiden kanavointi, kunnianhimo ja tavoitteellisuus.
Kivikautisella keräilijä- ja metsästäjäihmisellä ei ollut elämässään tyhjyyttä, jonka nykypäivän ihminen täyttää liian usein halvalla dopamiinilla. Voimme mielestäni oppia alkukantaisilta ihmisiltä paljon siitä, miten tämä tyhjä tila voitaisiin täyttää. Voimme jäljitellä muinaisen ihmisen fyysisesti vaativaa elämää kilpaurheilulla tai muulla liikunnalla. Ihmisellä pitää olla jotakin tavoiteltavaa elämässään ollakseen onnellinen.
On selvää, ettei ihmiselle kehittyneestä kilpailuvietistä ole pelkkää hyötyä. Enemmän haittaa on kuitenkin sen olemassaolon unohtamisesta, jolloin on helppoa ajautua sen uhriksi. Kun kehon palkinnonsaantijärjestelmiä opitaan käyttämään hyödyksi, tulee tiestä menestykseen usein suorempi, eikä tieltä enää poiketa helpon dopamiinin sivupoluille.
Menestyksen vuori, jota ihmisen olisi hyvä kiivetä päästäkseen pois tavoitteettoman elämän pimeästä laaksosta, näyttää jokaisen silmissä erilaiselta. Jonkun maailmanmestaruus voi olla köyhien lasten auttaminen vapaaehtoistyön kautta.
Minkä tahansa vuoren huipulle pyrkiikään, on hyvä muistaa, että kun huipulle pääsee, siintää taivaanrannassa usein uusi vuori kiivettäväksi. Sen vuoksi vaelluksen jokaisesta askeleesta pitää muistaa nauttia.
Niklas Telén
Kevään 2024 ylioppilas
Nuorten kulmasta -sarja tarjoilee Mynämäen lukiolaisten näkökulmia maailmaan. Nuoret lukiolaiset ovat kirjoittaneet tekstejä alun perin osana äidinkielen ja kirjallisuuden opintojaan. Tämä teksti on lyhennelmä kirjoittajan äidinkielen preliminääriesseestä.