Harva meistä rakastaa veroja. Niistä perintövero on sikäli reilu, että se useimmiten perustuu maksukykyyn. Rahaa perintönä tai testamentilla saanut voi saamillaan varoilla hoitaa aika maltilliset perintöveronsa.
Leskiperheissä tulee kuitenkin usein vastaan tilanteita, joissa toisen vanhemman kuoltua lapset eivät perintöoikeudestaan huolimatta käytännössä saa vielä mitään perintöä. Useimmiten se johtuu perintökaaressa leskelle turvatusta hallintaoikeudesta puolisoiden yhteiseen asuntoon. Lasku perinnöstä lankeaa rintaperilliselle heti myös siitä omaisuudesta, jota perillinen ei sillä hetkellä voi käyttää verojensa maksuun. Leskelle ei hallintaoikeudesta aiheudu veroja.
Ongelman muodostaa perintöveron maksuunpanon ajoitus. Vero määrätään kylmästi perukirjan perusteella. Vaikka kuolinpesään kuuluisi vain asunto eikä muuta realisoitavaa omaisuutta, verot olisi pantava maksuun. Sitä tulisi voida kohtuussyistä lykätä siihen ajankohtaan, jolloin verovelvollinen saa perintönsä oikeasti käyttöön.
KHO:n annettua päätöksensä ns. omistajattoman tilan testamentista testamentilla voi siirtää verovelvollisuutta ensisaajan hallintaoikeuden jälkeen tapahtuvaksi. Käytännössä testamentataan hallintaoikeus ensin jollekin niin, että omaisuus on ”omistajattomassa tilassa”. Vasta hallinnan päätyttyä verottaja määrää perintöveron testamentin lopulliselle saajalle.
Edellä kuvattu konstruktio toisi ratkaisun nimenomaan lesken ja lasten ongelmakohtiin. Verohallinto ei ikävä kyllä vielä hyväksy menettelyä lähiomaisten välisissä tilanteissa, joissa omistusoikeuden lopullinen saaja on testamentin tekijän perillinen alenevassa polvessa.
Leskivähennys on sentään nyttemmin 90 000 euroa, jonka päälle tulee perintöverosta verovapaa 19 999 euroa. Lapseton leski, joka perii puolisonsa, saa vähennyksen suoraan lain nojalla. Lapsiperheissä puolisoiden pitää muistaa hyvissä ajoin laatia keskinäinen testamentti saadakseen hyväkseen leskivähennyksen.
Tarmo Kangas
eläkkeellä oleva ex-asianajaja