Maa­nan­tai­na 23. hel­mi­kuu­ta 2026 Suo­mi on ol­lut it­se­näi­nen yh­tä mon­ta päi­vää, kuin Suo­mi oli osa Ve­nä­jää. Ruot­si hal­lit­si Suo­mea yli 600 vuot­ta. Ruot­sin val­lan ai­kaan ver­ra­ten Suo­men it­se­näi­syys on nuo­ri.

Tiis­tai­na 24. hel­mi­kuu­ta 2026 maam­me on ol­lut it­se­näi­nen val­tio kau­em­min kuin Ve­nä­jän val­lan al­la. Sa­ma­na päi­vä­nä tu­lee ku­lu­neek­si nel­jä vuot­ta Ve­nä­jän täy­si­mit­tai­ses­ta hyök­käyk­ses­tä Uk­rai­naan. Usein to­sin unoh­tuu, et­tä siel­lä so­taa on jo käy­ty vuo­des­ta 2014.

”Suu­ren isän­maa­li­sen so­dan” Ve­nä­jä (sil­loin Neu­vos­to­liit­to) kävi al­le nel­jäs­sä vuo­des­sa vuo­si­na 1941–1945.

Naa­pu­ri­maam­me pro­pa­gan­da luo tääl­lä Suo­mes­sa vä­lil­lä häm­men­nys­tä. Eri­tyi­ses­ti puhe Ve­nä­jän im­pe­riu­min pa­laut­ta­mi­ses­ta on il­mei­ses­ti tar­koi­tet­tu lä­hin­nä omal­le kan­sal­le. Me em­me tie­dä, us­koo­ko oma kan­sa sii­hen, mut­ta sil­lä ai­na­kin yri­te­tään saa­da oi­keut­ta Uk­rai­nan so­taan. Tä­män vii­kon tär­ke­äk­si päi­väk­si so­pi­si hy­vin vie­lä esi­mer­kik­si jo­kin rau­haan liit­ty­vä asia. Tun­tuu, et­tä se ei to­teu­du.

Jo­tain po­si­tii­vis­ta kui­ten­kin täl­lä vii­kol­la saa­tiin, muu­tos tuli sää­ti­las­sa. Näyt­tää, et­tä pit­kä ja kova pak­kas­kau­si on ohi. Mon­ta vuot­ta use­at tie­do­tus­vä­li­neet ovat tuo­neet voi­mak­kaas­ti esil­le, et­tä Tu­run seu­dul­la ei enää näh­dä näin kyl­mää ja lu­mis­ta pak­kas­tal­vea. Sain juu­ri tie­don, et­tä Ber­lii­nis­sä tämä tal­vi on ol­lut siel­lä kyl­min 16 vuo­teen.

Il­mas­toa pi­täi­si kaik­kien suo­jel­la. Mo­ti­vaa­tio sii­hen ei ole hyvä, kun toi­saal­la il­mas­toa tu­ho­taan kai­ken ai­kaa so­dis­sa mel­ko lä­hel­lä.

Loo­gi­ses­ti aja­tel­len ja ti­las­toi­hin luot­ta­en edel­lä ole­vat asi­at ei­vät mene si­ten kuin pi­täi­si. Näi­tä aja­tuk­sia esi­tin toh­to­riys­tä­väl­le­ni, joka väit­te­li Ve­nä­jään liit­ty­väs­tä ai­hees­ta ja si­ten tun­tee Ve­nä­jän hy­vin. Hän to­te­si mi­nul­le: ”Lo­giik­ka on erit­täin tär­ke­ää, vaik­ka his­to­ria yl­lät­tää sil­ti ai­na. Ve­nä­jän his­to­ria ja käyt­täy­ty­mi­nen ovat sitä eri­tyi­ses­ti.”

Tuu­la Mat­ti­la

FM

Nou­si­ai­nen