Ol­laan taas to­teut­ta­mas­sa yh­tä sote-sut­ta, oma­lää­kä­riä. Jos hä­net mää­rä­tään po­ti­laal­le ”yl­hääl­tä”, voi­daan joi­den­kin koh­dal­la pää­tyä ti­lan­tee­seen, et­tei toh­to­ril­le kan­na­ta laa­hau­tua ol­len­kaan.

Jos ei synk­kaa niin ei synk­kaa. Tu­lok­se­na saat­taa ol­la fyy­sis­ten ki­pu­jen li­säk­si psyyk­ki­nen kra­pu­la, jo­hon ei­vät au­ta sil­li, kah­vi ei­kä vii­na­tilk­ka­kaan.

Ai­ka­naan pe­ri­fe­ri­as­sa oli vain yk­si lää­kä­ri, jo­hon piti tar­vit­ta­es­sa ol­la yh­tey­des­sä, siis oma­lää­kä­ri. Suk­set oli­vat en­nes­tään ris­tis­sä.

Ti­lan­ne es­ka­loi­tui, kun mi­nul­la oli jat­ku­va heik­kou­den tun­ne en­kä enää pys­ty­nyt mo­nia kym­me­niä met­riä kä­ve­le­mään. Pää­sin kui­ten­kin lab­raan, otet­tiin myös syke – 125.

Ke­ho­tet­tiin siir­ty­mään uu­del­leen sa­man lää­kä­rin pa­keil­le. Ai­ka­ni odo­tet­tu­a­ni ovi au­ke­ni ja toh­to­ri kum­mas­te­li, mik­si sii­nä taas is­tuin. Pit­kin ham­pain pyy­si vas­ta­not­to­huo­nee­seen.

Ai­kan­sa ik­ku­nas­ta ulos tui­jo­tet­tu­aan an­toi lä­het­teen Tyk­siin. Me­nim­me suo­raan en­si­a­puun, jos­sa mi­nul­le ojen­net­tiin tuo­li, jot­ten sei­so­es­sa­ni kaa­tui­si. Huo­mat­tiin siis ti­la­ni. Päi­vys­tyk­ses­sä ma­kail­tu­a­ni mi­nut siir­ret­tiin osas­tol­le, käy­tä­väl­le, huo­neis­sa ei ol­lut si­jaa.

Sai­raa­la­kier­re jat­kui 12 vuo­ro­kau­dek­si. To­det­tiin keuh­ko­ve­ri­tulp­pa, ei vain yk­si, vaan use­am­pia pie­niä. Hen­gen­läh­tö oli lä­hel­lä, en sitä on­nek­si sil­loin ym­mär­tä­nyt. Vie­lä­kin kär­sin sil­loi­ses­ta hoi­to­vir­hees­tä muun mu­as­sa sy­dä­men va­jaa­toi­min­ta­na.

Rai­si­on sai­raa­lan kaut­ta pää­sin ko­tiin. Mat­ka si­nän­sä kaik­ki­ne kom­mel­luk­si­neen ja uu­si­ne ih­mis­suh­tei­neen an­tai­si ai­heen kir­joit­taa jän­ni­tys­ro­maa­nin.

Myö­hem­min kä­vin läpi myös täy­del­li­sen muis­tin­me­ne­tyk­sen. Syy moi­seen sel­vi­si: olin kes­kus­tel­lut ”oma­lää­kä­ri­ni” kans­sa, sai­raa­las­sa to­det­tiin muis­ti­kat­kok­sen ai­heu­tu­neen ”mie­len­lii­ku­tuk­ses­ta”, sa­na­so­das­ta lää­kä­ri­ni kans­sa, fil­mi kat­ke­si täy­sin. Pa­la­sin to­del­li­suu­teen la­sa­re­tis­sa muu­ta­man tun­nin ku­lut­tua.

Lää­kä­ri­ni ei myös­kään erot­ta­nut mus­tel­maa pun­kin pu­re­mas­ta ai­heu­tu­nees­ta tu­leh­duk­ses­ta tai ei vä­lit­tä­nyt. Sat­tu­mal­ta ta­pa­sin asi­a­no­saa­via sai­raan­hoi­ta­jia ja sain en­si­a­vus­ta tar­vit­se­ma­ni pit­kän an­ti­bi­oot­ti­kuu­rin, en mus­tel­ma­voi­det­ta, jota toh­to­ri suo­sit­te­li.

On tu­kut­tain syi­tä, jois­sa oma­lää­kä­ri ei osaa tai ha­lua aut­taa po­ti­las­ta. Jos po­ti­laal­la ei ole edes mah­dol­li­suut­ta vaih­taa lää­kä­riä, van­hus­vä­es­töm­me har­ve­nee luon­nol­li­sen pois­tu­man kaut­ta ei­kä heis­tä enää ole yh­teis­kun­nal­le hait­taa.

Nyt olen ti­lan­tees­sa yli 80 -vuo­ti­aa­na, et­tä voin it­se va­li­ta sekä sie­lu-, ruu­mis- et­tä ham­mas­lää­kä­rin. Hä­nen pi­tää ol­la nuo­ri huu­mo­rin­ta­jui­nen mies, jot­ta asi­at su­ju­vat ja elä­mä jat­kuu tur­val­li­sis­sa kä­sis­sä.

Ikäih­mi­nen

En­ti­nen po­ti­las vm. 1942

Me­ri­mas­ku