Joulun tuntee siitä, kun "lapset jätti koulun ja talossa on kaikki sekaisin. Ostoslistan hukkasin jo kolmannen ja radiosta kuuluu rauha maas. Ja missä onkaan joulukorttilista viimevuotinen". Näin lauloi Brita Koivunen vuonna 1964.
Jouluradion kanava käynnistyi jo 1.11. Koetan silti säästellä joululaulujen kuuntelun lähemmäs joulua. Perinteiset joululaulut tuovat useimmille joulutunnelman. Perheen ja muiden läheisten lämmin yhdessäolo ja erityisesti pienten lasten joulun odotuksesta kirkkaana tuikkivat silmät ovat viimeistään se, mistä tuntee joulun.
Lauloin Enkeli taivaan lausui näin -virttä kuulemma, ennen kuin opin puhumaan. Kotikyläni Kylähiiden marttojen joulujuhlassa vedin nelivuotiaana "En etsi valtaa loistoa". Koulussa luokan edessä yksin laulaminen oli varmaan kaikille ujoille kuumottava tilanne, vaikka laulaa osasikin. Saman homman olisi voinut hoitaa opettajan kanssa kaksistaankin. Laitilan yhteiskoulussa kuuluin kuoroon ja esiinnyimme koulun juhlissa. Lauluni loppui kuin seinään yhden epäonnisen näytelmän vuoksi.
Koulussani oli perinteenä, että lukion ykkösluokka esittää kuusijuhlassa näytelmän. Meille osui Z. Topeliuksen Adalminan helmi, jossa näyttelin Toivo-roolin. Harjoituksissa osasin ulkoa vuorosanat. Tositilanteessa iski niin kova ramppikuume, että jäädyin totaalisesti. Muistin repliikeistäni vain murto-osan. Teki mieli poistua näyttämöltä ja vajota maan rakoon häpeämään.
Traumaattinen kokemus jätti psyykeeseeni niin syvän lommon, että lopetin myös kuorohommat. Olin terapian tarpeessa, mutta eihän kouluissa silloin mitään psykologeja ollut. Ammattiauttaja olisi varmaan sanonut, että ihmismieli paisuttaa täysin kohtuuttomasti asioita omalla kohdalla, joita muut tuskin edes noteeraavat.
Laulamista olisi muuten voinut jatkaa aikuisena vaikka Uudenkaupungin Lauluveikoissa. Samalla selvisi se, ettei minusta ole puhetyöläisen ammattiin.
Omat laulamiset jäivät, mutta sen on kompensoinut Uudenkaupungin korkeatasoinen musiikki- ja teatteritarjonta. Onneksi traumat eivät periydy ja lapsethan ovat evoluutiosta johtuen vanhempiaan fiksumpia. Nuorin tyttäremme pääsi vuonna 1990 perustetulle Pohitullin musiikkiluokalle. Ja mitä luokka olisi ollut ilman innostavaa ja pedagogisesti pätevää opettajaa eli Jaana Vasamaa. Hänen johdollaan luokka ja Pisara-kuorot esiintyivät ahkerasti.
Oli koskettavaa kuulla lapsikuoron taidokkaita esityksiä ja usein omankin lapsen laulavan puhtaasti soolo-osuuksia ja monia myöhempiä esiintymisiä. Musiikkiluokkien ansiosta Uudessakaupungissa on yli 30 vuoden perinne musiikkikasvatuksessa. Musiikki on esiintyjälle ja kuulijalle superlääke ja -voima, joka tepsii masennukseen ja stressiin. Se aktivoi tunteita käsitteleviä aivoalueita ja rauhoittaa mieltä vaikkapa joulun odotukseen.
Pastori Pekka Simojoen gospelaiheisesta laulusta nousi eräässä koulussa häly, koska siinä mainittiin sana Jeesus. Lapsen äidin mielestä se loukkasi hänen uskonnottoman lapsensa tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Kaupungin piti maksaa hyvitystä 1500 euroa, mutta prosessi on kesken.
Simojoki on säveltänyt ja sanoittanut Tulkoon joulu -laulun, josta kauneimman version esittää Lahden musiikkiluokkien Laulupuu-kuoro. Joulun alla otan sakon uhalla Jeesus-riskin. Laulun sanoilla toivotan tunnelmallista joulun taikaa kaikille, kun se joulukorttilistakin on yhä kateissa).
"Joulu on taas, kulkuset soi, jossakin äiti lasta seimeen kapaloi.
Tulkoon juhla todellinen, tulkoon Jeesus herraksi sen,
tulkoon rakkaus ihmisrintaan, silloin joulu luonamme on ".
Tarmo Kangas
kaupunginvaltuutettu (kok.))
Uusikaupunki