JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Mielipiteet
20.11.2026 13.30

Lukijalta: Askelko hyvinvoinnin mitta?

Mon­ta­ko as­kel­ta tä­nään il­ta­kym­me­neen men­nes­sä? Vil­kai­su as­kel­mit­ta­riin, jo­kai­sen it­ses­tä huo­leh­ti­van vält­tä­mä­tön ka­pi­ne. Vie­lä on kier­ret­tä­vä sän­ky ai­na­kin kah­teen­kym­me­neen ker­taan, sit­ten suih­kun kaut­ta an­sai­tuil­le yö­u­nil­le. Ran­tees­sa on tie­ten­kin mit­ta­ri, joka il­moit­ta aa­mul­la, mon­ta­ko tun­tia olet nuk­ku­nut REM-un­ta ja mon­ta­ko sy­vää un­ta, olet­ko näh­nyt unia, hy­viä tai pa­ho­ja. Taas alus­ta as­kel­ten las­ken­ta jne.

Ka­ve­ril­la on koi­ra, joka ra­kas­taa ul­koi­lua. Jo kel­lo vii­si aa­mul­la unen­pöp­pe­rös­sä ai­na­kin sal­do 20 as­kel­ta, ul­ko-ovel­le ja ta­kai­sin sän­kyyn. Yöl­lä on koi­ran mie­les­tä ta­pah­tu­nut mie­len­kiin­toi­sia asi­oi­ta. Koi­ran ha­ju­ais­ti on ih­mi­sen nä­kö­ky­kyyn näh­den ää­ret­tö­män tark­ka. Ha­jut ei­vät hä­viä, vaik­ka elik­ko oli­si jo ki­lo­met­rien pääs­sä. Vai­ke­aa on jos­kus pa­tis­taa lem­mik­ki si­sään omal­le pe­til­le. Ha­jut, tuok­sut ja mie­li­ku­vi­tus ora­van tai pu­pu­jus­sin ta­paa­mi­ses­ta saa­vat hau­ve­lin nä­ke­mään unia uro­te­ois­ta, vilk­kaas­ti liik­ku­vat ja­lat ja ään­näh­dyk­set ku­vaa­vat lem­mi­kin unel­mia sy­si­pi­me­äs­sä yös­sä. As­ke­lia kui­ten­kin, vaik­ka unes­sa.

En­nen van­haan, lap­suu­des­sa­ni, as­ke­lia ker­tyi päi­vän mit­taan uu­pu­muk­seen as­ti. Ta­lon emän­nän, isän­nän tai pal­kol­lis­ten päi­vit­täi­nen toi­min­ta oli hyö­ty­lii­kun­taa. Ha­et­tiin siel­tä sitä ja tääl­tä tätä. Koti ei ol­lut ”er­go­no­mi­ses­ti” suun­ni­tel­tu ei­kä ul­ko­töis­sä apu­na ol­lut he­vos­ta kum­mal­li­sem­paa. Äi­ti­ni lem­pi­lau­se: Vie men­nes­säs, tuo tul­les­sas, ja tee siel ol­les­sas.

Maa­lais­ta­los­sa elet­tiin vuo­de­nai­ko­jen mu­kaan. Puh­de­työt an­toi­vat tal­vi­sin päi­vil­le si­säl­töä, joka oli esi­mer­kik­si säk­kien paik­kaus­ta. Mies­vä­el­lä ja he­vo­sil­la kii­ret­tä ja as­ke­lia ker­tyi sen mu­kaan kuin sää- ja lu­mi­ti­lan­ne sal­li­vat. Nais­ten päi­vä ku­lui lä­hin­nä ko­tie­läin­ten ryt­min mu­kaan aa­mu­lyp­sys­tä ha­maan il­taan as­ti.

En muis­ta, et­tä lap­suu­des­sa­ni ku­kaan oli­si läh­te­nyt kun­to­len­kil­le. Al­le kak­si­kymp­pi­sil­le nuo­ril­le mie­hil­le is­ki kui­ten­kin rii­aus­kau­si. Sii­nä­kään ei as­ke­lia mi­tat­tu; saat­toi ker­tyä pal­jon­kin, jos mie­li­tiet­ty asui ki­lo­met­rien pääs­sä. Useim­mi­ten oma kul­ta löy­tyi kui­ten­kin naa­pu­rus­tos­ta.

Elet­tiin siis ai­kaa en­nen as­kel­mit­ta­ria. Äi­ti­ni sa­non­ta sek­si­va­lis­tuk­ses­ta oli yk­sin­ker­tai­nen;” Kyl luon­to ti­kan­po­ja puu­hu ve­tää!” As­ke­lia kui­ten­kin tar­vit­tiin kaik­keen in­hi­mil­li­seen toi­min­taan. Fi­lo­so­feis­ta en tie­dä.

It­sen­sä tark­kai­lu päi­vin ja öin ra­sit­tai­si mi­nua sii­nä mää­rin, et­tä muu­ta­man päi­vän ku­lut­tua oli­sin vai­naa. Ter­veys­kes­kus­lää­kä­rin syy­näys koh­dal­la­ni en­sim­mäi­sen ker­ran 84-vuo­ti­aa­na on mie­len­kiin­toi­nen ta­pah­tu­ma. Eh­kä saan di­ag­noo­sin, et­tä en voi ol­la enää elos­sa, kos­ka en ole ot­ta­nut as­ke­lia tar­peel­lis­ta mää­rää, olen siis luon­no­noik­ku.

Ee­va Au­vi­nen

Me­ri­mas­ku

Näköislehdet

Kysely