Syl­via on pie­ni muut­to­lin­tu, mus­ta­pää­kert­tu, joka tal­veh­tii Vä­li­me­ren mais­sa. Syl­vi­an jou­lu­lau­lu ker­too Si­si­li­as­sa ele­le­väs­tä lin­tu­ses­ta. Lin­nul­ta puh­kot­tiin sil­mät ja se lai­tet­tiin häk­kiin ”ylös or­rel­le”.

Hä­dis­sään van­ki lau­loi tau­ko­a­mat­ta ja hou­kut­te­li la­ji­to­ve­rei­ta jou­koit­tain pai­kal­le. Lin­tu­par­vet pyy­dys­tet­tiin ver­koil­la ih­mis­ten ruo­ak­si – suur­ta herk­kua oli vain kie­li.

Sa­ka­ri To­pe­liuk­sen Syl­vi­an jou­lu­lau­lu ku­vaa Si­si­li­aa, jos­sa syp­res­sit tuok­su­vat tal­vel­la­kin ja Et­nan hui­put siin­tä­vät kau­ka­na. Il­mei­ses­ti To­pe­lius it­se olei­li Si­si­li­as­sa, pa­os­sa Kri­min so­taa ja ko­le­raa, mut­ta kai­pa­si Poh­jo­lan jou­lua ja ko­ti­maa­taan Suo­mea.

Syl­vi­an jou­lu­lau­lu on pos­ti­kort­ti kau­kai­seen Suo­meen. Kyy­ne­leh­ti­mät­tä en ky­seis­tä lau­lua pys­ty kuun­te­le­maan. Taus­ta­tie­to ei sy­ty­tä jou­lu­miel­tä, vaan muis­tut­taa ih­mi­sen it­sek­kyy­des­tä ja jul­muu­des­ta.

Uu­si suo­sik­ki­jou­lu­lau­lu Tai­vas sy­lis­sä­ni on muu­ta­kin kuin jou­lui­nen sä­vel­mä. Se on kai­kil­le vas­ta­syn­ty­nei­den äi­deil­le tut­tu, kun he kat­so­vat juu­ri syn­ty­nyt­tä uut­ta elä­mää. He kaik­ki sy­lei­le­vät tai­vas­ta, tun­te­ma­ton­ta tu­le­vai­suut­ta.

Ee­va Au­vi­nen

Naan­ta­lin Me­ri­mas­ku