Mynämäkeläinen yrttiterapeutti Liisa-Maija Verainen on ryhtynyt keräämään talteen kasvimuistoja. Eritysesti häntä kiinnostavat ihmisten lapsuudenaikaiset muistot.
– Olen itse esimerkiksi viheltänyt ruoholla, kerännyt metsämansikoita heinänkorteen, tehnyt vaahteranlehdestä piipun ja ”tatuoinut” ihoa voikukan valkoisella nesteellä. Nyt aikuisena arvostan näitä kokemuksia, sillä ne ovat arvokkaita monessakin suhteessa. Tosin lapsuudessa ne olivat normaalia, kesäaikana jopa päivittäistä touhua, hän kertoo.
Veraisen tarkoituksena on tallentaa omat ja ihmisten kasvimuistot kaikkien saataville. Hänen mukaansa näitä lapsuuden kasvimuistoja on tärkeää jakaa eteenpäin ja samalla edistää tulevien sukupolvien kasviyhteyttä ja hyvinvointia. Myös tutkimustieto vahvistaa, että ”kädet mullassa” tai ”kädet kasveissa” vahvistavat lasten immuniteettia.
– Kasvi- ja luontoperinnettä jakamalla voimme edistää luontoyhteyttä, luonnonsuojelua sekä kertoa hyvien juttujen lisäksi myös varoittavia esimerkkejä. Ketäpä ei olisi nokkonen poltellut, tai että kaikkea ei voi suuhun laittaa, olipa kasvi kuinka mielenkiintoisen näköinen hyvänsä.
– Itselle näiden lapsuuden kasvien käyttökokemusten muisteleminen nosti hymyn huulille sekä muistoja kavereista ja tilanteista, joissa kasvit olivat mukana. Otan siis mielelläni vastaan muidenkin kasvimuistoja, joita voi lähettää sähköpostiini liisamaija.verainen@gmail.com Yhdessä voimme pitää kasviperinnettä elossa, muistuttaa Liisa-Maija Verainen.