Riskilän tuntomerkit ovat niin selvät, ettei lajista voi erehtyä.
Riskilä on Suomen merialueen uskollisimpia asukkaita, joka ani harvoin eksyy sisämaan järville. Vakka-Suomen vahvin kanta keskittyy Uudenkaupungin saaristoon, jonka jokaisessa 10x10 kilometrin lintuatlasruudussa laji pesii. Nelivuotisen tutkimuksen viimeinen vuosi on meneillään.
Riskiläyhdyskuntia löytyy lintuatlaksen mukaan myös Kustavista ja Naantalista, mutta Taivassalossa lajin levinneisyyskartassa on aukko.
Riskilä on helppo tuntea. Linnun jalat ovat punaiset, mutta höyhenpuku on kauempaa katsottuna pelkkää mustaa, jota koristaa valkoinen laikku siivellä.
Riskilä on yksi osa puuttomien luotojen lintuyhteisöä, jonka tärkeä osa on lokki- ja tiirayhteiskunnat. Ne pystyvät antamaan suojaa vesilinnuille ja kahlaajille, joista monien pesät ovat avoimia ja alttiita pedoille.
Riskilän pesä sijaitsee kätkössä. Naaras munii vain 1–2 munaa kivenlohkareiden tai kallionhalkeamien suojaan. Poikaset ovat kalansyöjiä, mutta emojen tuliaisina voi olla myös äyriäisiä. Nuoret linnut kasvavat uimakelpoisiksi kuudessa viikossa ja aloittavat siinä iässä oman kalastajan uransa.
Markku Paakkinen