Eläkeliiton Taivassalon yhdistys on jo vuosia tehnyt loppukesästä sokkoretken lähialueille.
Elokuisena aamuna runsas 40 eläkeläistä lähti Taivassalosta Simolan Jakken linja-autolla Turun suuntaan.
Jonkun ajan kuluttua ajoimme Riihikosken suuntaan. Viimeksi ajoimme kapeaa metsää halkovaa tietä. Retkeläiset arvelivat, että menemme mustikkametsään – onko ämpäreitä mukana?
Hetken kuluttua metsän keskellä tien päässä oli korkea portti, jonka päällä oli komea enkelipatsas.
Olimme tulleet Enkelipuistoon. Meidät otti vastaan puiston perustaja, ITE-taiteilija Kyösti Iitti.
Hän on kaivanut keskelle metsää metsälammen. Lampi oli kaivettu kalliota myöden ja sen vesi välkehti auringossa puhtaana ja kirkkaana.
Lampea ympäröivät kierrätysmateriaalista tehdyt veistokset. Toiset loistivat kirkkaina, hopeanvärisinä auringossa, toiset olivat saaneet päälleen maalikerroksen. Taiteilija esitteli kaikki veistoksensa ja selosti niiden syntyhistorian. Siellä oli Eiffel-torni, kotkia, joutsenia, karhuja, ihmisveistoksia, hevosia, puita ynnä muuta.
Rannalla oli myös esiintymislava, Concorde nimeltään. Sen katos oli samannimisen lentokoneen mallinen. Esiintymislavan luona Iitti viihdytti meitä hetken laulullaan.
Hieman kauempana oli kivestä ja metalliketjusta valmistettu uurnalehto. Se on virallisesti sellaiseksi siunattu ja tarkoitettu hänen läheisilleen.
Lisäksi lammen rannalla oli pieni rakennus, missä oli esillä hänen vaimonsa maalauksia. Ihailimme kansantaiteilija Iitin veistoksia: Ne olivat taidokkaasti valmistettuja. Hahmot olivat sopusuhtaisia ja valmistamiseen oli kulunut todella runsaasti aikaa.
Matka jatkui ruokailun jälkeen Aurajoentien matkailutietä, joka on museoviraston listaama ja kuuluu valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.
Aurajoentie sai virallisen matkailutiestatuksen vuonna 2021. Reitti alkaa Turun Vanhalta Suurtorilta ja kulkee neljän kunnan kautta Oripäähän ja on paikallinen vastine Saariston rengastien pyöräilyreitille.
Ihailimme kauniita peltoaukeita ja hienoja rakennuksia sekä hyvin hoidettuja pihoja.
Eräässä risteyksessä luki Nostalgiamuseo. Pihapiirissä meitä oli vastassa museon perustaja Aila Aumala. Hän selosti museon tarinaa. Hän oli aikanaan ostanut maatilan, missä oli vielä huonokuntoisia rakennuksia.
Aumala rakensi pikkuhiljaa lisää halleja, jotta saisi jatkuvasti lisääntyvät esineet esille. Nyt museo on umpipiha, missä on useita rakennuksia. Museossa on esineitä tällä hetkellä noin 30 000.
Osan hän on kerännyt itse, suurimman osan saanut lahjoituksina. Se on hämmästyttävän laaja yksityisen ihmisen ylläpitämä museo. Museosta löytyy vaikka mitä: Käsitöitä, leluja, radioita, puhelimia, traktoreita, koulu, kyläkauppa, suutari, apteekki ja maatalouskoneita. Arabian astioiden kokoelma on eräs Suomen laajin. Museon tarkoitus on kerätä ja asettaa näytille vanhaa esineistöä sekä säilyttää ne seuraaville sukupolville. Aikaa olisi museossa mennyt varmaan koko päivä.
Mellilästä jatkettiin vanhaa Hämeen Härkätietä Paimion parantolaan. Pääsimme ihailemaan Alvar Aallon suunnittelemaa komeaa rakennuskompleksia.
Tutustuimme rakennuksen alkuperäiseen pienoismalliin, kuulimme tarinoita potilaiden ja työntekijöiden vaiheikkaasta historiasta parantolassa. Tutustuimme alkuperäisiin värityksiin ja Aallon parantolaan suunnittelemiin huonekaluihin.
Päivän porrastreenitkin tehtiin kiivetessämme parantolan seitsemän kerrosta portaita pitkin ylös ja alas.
Retki oli mielenkiintoinen, Enkelipuisto ja Nostalgiamuseo olivat suurimmalle osalle täysin tuntemattomia paikkoja, eivätkä kaikki olleet käyneet Paimion parantolassa.
Silja Pääkylä
EL Taivassalon yhdistys