Merimaskussa viitisen kilometriä Velkuan suuntaan on Rauduistentien varrella kohta, jossa auto kuin auto hidastaa vauhtiaan. Niina Alanderin piha loistaa tielle kuin jouluinen satumaailma.
Keskellä pihaa seisoo valkoinen lumiukko, ja sen ympärillä seikkailevat niin pöllöt, possut, junat kuin kuorma-autokin. Aita ohjaa katsojat pysymään loitommalla.
– Ihmiset haluaisivat tulla lähemmäksi katsomaan, mutta silloin on vaara kompuroida maassa risteileviin johtoihin. Lisäksi Kari ei tee hahmoja kovin pikkutarkasti, vaan ne hahmottaa kaukaakin. Koko idea muuttuu läheltä katsottuna, eikä porokaan näytä enää niin porolta kuin kaukaa, Alander sanoo.
Pihan mitä mielikuvituksellisempien hahmojen takana on Kari Metso, joka työstää ideansa siitä materiaalista, mikä kulloinkin tuntuu hauskimmalta. Uusin tulokas on jätepellistä nakuteltu ja hitsattu Roope Ankka, joka syntyi viime keväänä.
Sen kainalossa on moni Saariston rengastietä pyöräilevä kuvannut itsensä ja ehkä kilauttanut kolikonkin lippaaseen.
Talvikauden satumaailma sai alkusysäyksen kuusi vuotta sitten, kun Kari tuumasi suuren lumiukkonsa sopivan katuvalojen ympäröimän Turun Raunistulan pihan sijasta paremmin Merimaskun pimeyteen. Sen ympärille alkoi kertyä joka vuosi aina vähän lisää.
– Tämä leviää kuin pullataikina. Joka vuosi tulee jotakin uutta, ja valojen määrä on monena vuonna tuplaantunut. Olen aina näpertänyt jotakin, ja kaikkea pitää kokeilla. Täällä on sille tilaa, hän sanoo.
Niina tunnustautuu jouluihmiseksi, joka valmistelee joulua "ennemmin överit kuin vajarit" -metodilla. Valoja on tänä vuonna arviolta noin 60 000.
– Joidenkin mielestä tämä ampuu yli, mutta ei se meitä hämmennä. Tämä on meidän juttu. Teemme tätä osaksi itsemme takia ja myös siksi, että tästä olisi muillekin pyyteetöntä iloa. Ohi ajaminen tuo hyvän mielen eikä maksa mitään, hän sanoo.
Jouluvalot syttyvät pihaan marraskuun puoliväliin mennessä, ja loistavat aina helmikuun puoliväliin saakka. Ajastimet napsauttavat valot päälle aamun tunneiksi ja uudelleen iltapäivällä neljästä yhteentoista.
Alander on hiljattain ottanut isänsä jälkeen vastuun Turussa sijaitsevasta sähkötukkuliike Haldor Oy:stä ja Kari Metso on jäänyt jo eläkkeelle yksityisyrittäjän työstään kuorma-autoilijana.
Omasta sähköliikkeestä ei saa jouluvaloja, mutta työ on antanut Alanderille hyvän tuntuman valaistuksen suunnitteluun.
– Valaistus on ollut aina yksi mielenkiinnon kohteeni, ja siinä mielessä ammatti puoltaa tätä harrastusta. Valoja me molemmat hankimme lisää milloin mistäkin. Nyt olen tilannut ikkunaprojisointiin ulkomailta laitteet, mutta koronan takia ne eivät ole vielä päässeet perille, hän kertoo.
Valospektaakkelin sähkönkulutusta hän ei halua tarkkaan laskea.
– Väkisinkin tämmöinen määrä valoja nostaa kulutusta, ja näillä sänkönsiirtohinnoilla se vähän kirpaisee. Toisaalta mikä harrastus ei maksaisi, hän kysyy.
Alander muutti Merimaskuun kymmenen vuotta sitten nähtyään kivan tontin myynnissä mökkimatkallaan Velkualle. Parasta kodissa on se, että metsään pääsee yhdellä askeleella.
– Hektisen työn vastapainoksi minun täytyy maadoittua metsässä. Talven pimeys vetää kaikki energiat, mutta tiedän sen olevan ohimenevää. Myös jouluvalot auttavat siinä. Niillä saa hienon kontrastin aikaiseksi, kun ympärillä on pilkkopimeää, hän sanoo.
Saara Huovinen