Pekka Laaksonen palkittiin lauantaina Wirmon tori-tapahtumassa.
Sari Honkasalo
Sari Honkasalo
Mynämäen Vuoden Lauri on aktiivisesti kotiseututyötä tehnyt Pekka Laaksonen. Hän on ollut kotiseutuyhdistys Wirmo-Seurassa kantava voima, kun on suunniteltu esimerkiksi vanhojen rakennelmien korjaamista ja parantelua.
Hän on paneutunut korjauksiin vanhaa kunnioittaen. Hänellä on ollut merkittävä rooli muun muassa kivimakasiinin lisäkorjauksien ja Vanhan Yhteiskoulun remonttien toteuttajana.
Hän on ollut aina valmis auttamaan, kun remonttimiestä on tarvittu. Hänellä on ollut myös paljon tietoa ja asiantuntemusta kotiseutuasioissa.
Kasvatus- ja sivistyslautakunnan myöntämä Vuoden Laurin kunniakirja ja palkintoon kuuluva Laurin juusto, joka oli Pirjo-Liisa Laihon tekemä, annettiin Pekka Laaksoselle Mynämäen torilla lauantaina pidetyssä Wirmon tori -tapahtumassa. Kunniakirjan oli Eila Pilhjerta räätälöinyt varta vasten Laaksoselle, kuvituksena kivimakasiini.
Kotiseutuyhdistyksen toimintaan Pekka Laaksonen kertoo lähteneensä mukaan, kun huomasi Vakka-Suomen Sanomista pienen ilmoituksen yhdistyksen perustavasta kokouksesta.
– Ihan kivimakasiinin tyhjennykseen en kerinnyt, mutta heti kun työt antoi periksi, niin katon korjauksesta lähtien olen mukana ollut, kertoo työuransa kirvesmiehenä ja rakennusurakoitsijana tehnyt Laaksonen.
Syntyperäisellä mynämäkeläisellä on ollut koko ikänsä määrätynlaista kotiseuturakkautta ja mielenkiintoa menneisyyteen, ja Wirmo-Seurassa hän pääsi samanhenkiseen porukkaan.
Monenlaista hommaa hänelle ehti vuosien varrella kertyä, kivimakasiinin isäntänäkin hän oli niin kauan kuin terveys antoi myöden.
Kivimakasiinin lisäksi Laaksonen iloitsee siitä, että rappiolla ollut Vanha Yhteiskoulu on saatu remontoitua, ja että kunnan teknisessä toimessa on talon säilyttämiseen myötämielisesti suhtauduttu.
– Nyt se alkaa olla hyvässä mallissa, ja ollaankin sitä omin päin jo kulttuuritaloksi nimitetty, Laaksonen naurahtaa.
Pienimuotoisempaakin tekemistä on taitaville käsille löytynyt muun muassa kulttuuritoimen kanssa yhteistyössä toteutetuissa näyttelyissä.
Perinteen keräämistä Pekka Laaksonen pitää erityisen tärkeänä.
– Nykyään kun englanti nitistää suomen kieltä, pitäisi saada paikallista murretta säilytettyä paperille luettavaan muotoon. Ennen olen sanonut, että voisi vanhoilta ihmisiltä kysyä, mutta nyt heitä ei enää oikein ole. Murre on vaihtunut melkein kylittäin jos ei perheittäinkin. Siinä olisi jollekulle työsarkaa saada sitä talteen, hän toivoo.
Kotiseutuyhdistyksen vuosittain julkaisema Wirmolainen-lehti on Laaksosen mielestä mielenkiintoinen. Hän tietää monen säilyttävän lehtiä, ja arveleekin siitä aikanaan tulevan yhdenlainen historiankirja.
– Tuntuu että tietämystä menneestä on aika vähän. Facebookissakin monesti kun kysellään asioista, niin siellähän ne tiedot olisivat Wirmolaisessa olleet. Jokainen tietysti muistaa oman ikänsä ajan.
78-vuotias Laaksonen muistaa itsekin mynämäkeläistä elämänmenoa jo pitkältä ajalta, mutta sai tietoa aikanaan myös isoäidiltään, joka oli syntynyt vuonna 1870.
Palkinnostaan Pekka Laaksonen oli iloisen yllättynyt ja toteaa Lauri-nimityksen olevan suuri kunnia.
– Oli se aikamoinen yllätys, että tällaisillakin avuilla, mitä olen pystynyt tekemään, tällaisen kunniamaininnan saa, hän toteaa vaatimattomaan tyyliinsä.
Vuoden Lauri on kunnianimitys, jonka kulttuuri- ja sivistyslautakunta antaa entiselle tai nykyiselle mynämäkeläiselle, joka on näkyvästi ja pitkäaikaisella toiminnalla ansiokkaasti toiminut mynämäkeläisen kulttuurin, kotiseututyön tai matkailun edistämiseksi. Tämän lisäksi perusteena voi olla vuoden huomattava kulttuuriteko tai pitkäaikainen harrastustoiminta.