– Pari vuotta sitten havahduin ajattelemaan työelämän jälkeistä elämää: jotakin mukavaa ja halpaa harrastusta. Olen aina halunnut maalata, mutta siihen ei oikein ole ollut tilaisuutta. Eikä kai uskoa omiin kykyihinkään. Kun löysin akryylivärit, niin innostuin - tämä sopii minulle. Lyhytjänteinen roiskija ei jaksa odottaa öljymaalin kuivumista, kertoo Mikko Peltomäki.
Kiire ja muutos selittävät Peltomäen mukaan sitä, että taide saa yhä uusia muotoja, paljolti uuden tekniikan suomin keinoin.
– Kehystetty kuva tai kansien sitoma kirja ei itsessään aina enää riitä. Uusien esitysalustojen myötä monien aistien samanaikainen kiihottuminen ei enää ole satunnaista hallusinointia vaan yhä useammin viihde- ja kulttuurikokemuksen päivittäinen ydin.
Peltomäki pohtii, että kulttuurin pirstaloituessa ja kilpailun kiristyessä perinteinen taide etsii paikkaansa. Ratkaisu on varsinkin monen iäkkäämmän taiteentekijän kohdalla ollut niin sanottu ITE-taiteilijuus, joka tulee sanoista itse tehty elämä.
– Valinta saattaa heijastella paitsi oman työkalupakin tyhjyyttä myös pyrkimystä sijoittua kovan markkinatalouden ulkopuolelle. Tai sitten totaalista lahjattomuutta. Navetan nurkassa maalaava mummeli voi olla uskottavampi ilmestys kuin alan koulutuksen saanut ja yhä roisimpia ilmaisumuotoja etsivä taidekokelas, Peltomäki sanoo.
– Vaikka täytän Naantalin näyttelyni toisena aukiolopäivänä 60 vuotta, en silti tunnustaudu ITE-taiteilijaksi, en vaikka sen arvomaailman osittain jaankin. Näennäisestä vapaudestaan huolimatta se on kuitenkin karsinointi, joka on jo saamassa samanlaisia muotoja kuin mikä tahansa muu kehkeytymässä oleva sosiaalisen kilpailun kenttä.
Peltomäki sanoo uskovansa, että perinteinen taulu vielä pitää pintansa.
– Maalatessani olen pyrkinyt tavoittamaan ennen kaikkea tunnelmaa. On se sitten esikuvassani luonnossa, itse taulussa, omassa päässäni, katsojan silmässä tai jossakin prosessissa, joka toteutuu kaikkien asiaan osallisten välisessä vuorovaikutuksessa. Tai jotain muuta yhtä hämärää.
Taideteoksen on Peltomäen mielestä herätettävä katsojassa jotain. Muodot, aiheet, tekninen toteutus tai tyylit ovat sivuseikka.
– Ihmisen suhde taiteeseen on mielestäni hyvin henkilökohtainen. Voin toki kuvitella taulujeni ympärille muuttuvan liike- ja äänimaailman. Ehkä semmoista joskus kokeilenkin.
Mikko Peltomäen näyttely Aestas -akryylimaalauksia on esillä Naantalin pääkirjaston toisessa kerroksessa 3.–30.1.