Kou­lu­neu­vos, fil.lis.Tors­ten Sil­vo­la syn­tyi 14.8.1931 Noor­mar­kus­sa Ee­va ja Ole Sil­vo­lan kym­men­lap­si­sen per­heen esi­koi­sek­si. Koti pe­rus­tet­tiin Köy­li­ön Ke­po­laan, isän ko­ti­seu­dul­le, mis­sä isä toi­mi Ke­po­lan kar­ta­non met­sän­var­ti­ja­na ja myö­hem­min seu­ra­kun­nan sun­ti­o­na.

Sota-ai­ka var­jos­ti per­heen elä­mää ja isän ol­les­sa rin­ta­mal­la jou­tui esi­koi­nen ot­ta­maan har­teil­leen mo­nia ar­ki­sia as­ka­rei­ta omak­su­en sa­mal­la hä­nen myö­hem­mil­le­kin toi­mil­leen omi­nais­ta vas­tuun­tun­toa.

Köy­li­ön di­a­ko­nis­sa suos­tut­te­li van­hem­pia lait­ta­maan po­jan op­pi­kou­luun ja Tot­ti aloit­ti­kin opin­tien­sä Eu­ran yh­teis­kou­lus­sa pai­na­en val­ko­la­kin pää­hän­sä vuon­na 1951 yh­te­nä opi­nah­jon­sa nel­jäs­tä en­sim­mäi­ses­tä yli­op­pi­laas­ta ja luok­kan­sa prii­muk­se­na.

Opet­ta­jan ura al­koi heti syk­syl­lä Köy­li­ön Pa­ju­lan kan­sa­kou­lus­sa, mis­tä lu­ku­vuo­den pää­tyt­tyä tie kul­ki va­rus­mies­pal­ve­luun Pa­ro­lan Eri­kois­pi­o­nee­ri­komp­pa­ni­aan ja edel­leen aliup­see­ri­kou­luun Ko­ri­al­le.

Ar­mei­jan jäl­keen oli vuo­ros­sa opin­not Tu­run Yli­o­pis­tos­sa pää­ai­nee­na eläin­tie­de. Ta­voit­teek­seen hän ot­ti opis­kel­la ah­ke­ras­ti ja kol­men vuo­den ku­lut­tua oli fi­lo­so­fi­an kan­di­daa­tin tut­kin­to eri­no­mai­sin ar­vo­sa­noin suo­ri­tet­tu.

Ura opet­ta­ja­na al­koi Ko­ke­mä­el­lä, jat­ku­en Vim­pe­liin ja siel­tä v.1959 Kos­ken Tl yh­teis­kou­luun maan­tie­don ja bi­o­lo­gi­an opet­ta­jak­si. Jo seu­raa­va­na vuon­na hän tuli va­li­tuk­si ko. kou­lun reh­to­rik­si.

Opet­ta­ja­na Tot­ti oli op­pi­lai­ta ym­mär­tä­vä, mut­ta sa­mal­la jä­mäk­kä, joh­don­mu­kai­nen ja tur­val­li­sek­si ko­et­tu opet­ta­ja. Hän in­nos­ti op­pi­lai­ta eri­koi­ses­ti lin­tu­jen tark­kai­luun jär­jes­tä­mil­lään ret­kil­lä ja oh­ja­si luon­non sa­loi­hin luon­to­ker­ho­ja ve­tä­mäl­lä. Kou­lu­jär­jes­tyk­sen säi­ly­mi­nen oli hä­nel­le en­si­ar­voi­sen tär­ke­ää, mitä ai­het­ta hän tu­le­vi­na vuo­si­naan ko­ros­ti ope­tu­sa­lan ta­pah­tu­mis­sa esi­tel­möi­des­sään.

Työn ohes­sa Tot­ti jat­koi yli­o­pis­to-opin­to­ja ja fi­lo­so­fi­an li­sens­si­aa­tin tut­kin­to oli val­mis vuon­na 1967. Li­sens­si­aat­ti­työ­hön liit­tyi mo­nia tut­ki­mus­mat­ko­ja Tu­run Yli­o­pis­ton Ke­von tut­ki­mu­sa­se­mal­le, mis­sä La­pin lin­nus­to oli kes­kei­se­nä koh­tee­na. Ke­vol­la oli iso mer­ki­tys hä­nen elä­mäs­sään ja vie­lä 2010-lu­vul­la hän omak­si ilok­seen teki nel­jä mat­kaa tut­ki­ak­seen alu­een lin­tu­maa­il­man ny­ky­ti­laa ja 1960-lu­vul­la tu­hou­tu­neen tun­tu­ri­koi­vi­kon mah­dol­lis­ta el­py­mis­tä. Rak­kaus luon­toon oli syt­ty­nyt jo poi­ka­se­na isän kans­sa met­siä ja ka­la­ran­to­ja sa­mo­tes­sa ja nuo­ru­kai­se­na lin­tu­ja ren­gas­ta­es­sa.

Kos­ken Tl yh­teis­kou­lus­ta Tot­ti siir­tyi vuo­dek­si kou­lu­hal­li­tuk­sen yli­tar­kas­ta­jak­si ja siel­tä vuon­na 1970 kou­lu­toi­men­tar­kas­ta­jak­si Tu­run ja Po­rin lää­nin­hal­li­tuk­seen, mis­tä jäi eläk­keel­le kak­si vuo­si­kym­men­tä myö­hem­min. Tä­män työ­pai­kan myö­tä lop­pu­e­lä­män asuin­pai­kak­si va­li­koi­tui Mas­ku.

Tot­ti oli ak­tii­vi­nen mo­nel­la sa­ral­la hoi­ta­en usei­ta kun­nal­li­sia, seu­ra­kun­nal­li­sia ja jär­jes­töl­li­siä luot­ta­mus­teh­tä­viä, mis­tä mai­nit­ta­koon re­ser­viup­see­ri-, luon­non­suo­je­lu- ja su­ku­seu­ra­toi­min­nat. Myös Nuo­ri­so­kas­va­tus­lii­ton ja sen edel­tä­jän Rait­tius­kas­va­tus­lii­ton toi­min­nas­sa hän oli pit­kään mu­ka­na ja hä­nen pu­heen­joh­ta­kau­del­laan liit­to ke­hit­tyi kou­lu­maa­il­man, so­si­aa­li­työn ja ter­vey­den­huol­lon asi­an­tun­te­vak­si jär­jes­tök­si. To­tin toi­min­nal­le oli omi­nais­ta te­hok­kuus, luo­tet­ta­vuus, oi­keu­den­mu­kai­suus ja so­vit­te­lu­tai­to. Mit­ta­vis­ta an­si­ois­taan Ta­sa­val­lan pre­si­dent­ti myön­si hä­nel­le kou­lu­neu­vok­sen ar­vo­ni­men vuon­na 1990.

Lap­suus­ko­din pe­rin­tö­nä To­til­la oli kris­ti­li­nen va­kau­mus ja vas­tuun­tun­to elä­män lah­jas­ta. Kun­nos­ta huo­leh­ti­mi­nen oli hä­nel­le luon­tais­ta. Ra­jo­jaan hän ko­et­te­li har­ras­ta­mal­la kes­tä­vyy­sur­hei­lu­la­je­ja. Lu­kui­sia dip­lo­me­ja ker­tyi ma­ra­to­neis­ta, Te­räs­mies­ki­sois­ta, Fin­lan­dia-hiih­dois­ta ja Sul­ka­van sou­duis­ta. Suun­nis­tus oli kui­ten­kin lem­pi­la­ji. Sii­nä yh­dis­tyi­vät so­pi­vas­ti älyl­li­nen haas­te ja kun­non yl­lä­pi­to. Se­ni­o­ri­len­to­pal­lo jäi hä­nen vii­mei­sek­si har­ras­tuk­sek­seen. Ur­hei­lun li­säk­si hä­nel­lä oli ai­kaa mies­kuo­ro­lau­lul­le, pi­a­non­soi­tol­le ja puu­tar­han­hoi­dol­le.

En­sim­mäi­sen avi­o­lii­ton ka­riu­dut­tua Tot­ti avi­oi­tui Kos­ken ajoil­ta tu­tun op­pi­laan­sa kans­sa. Yh­des­sä he ja­koi­vat kiin­nos­tuk­sen me­hi­läis­hoi­toon, mis­tä val­lan­kin elä­ke­vuo­si­na tuli heil­le mie­le­käs työ.

So­ti­la­sar­vol­taan Tot­ti oli yli­luut­nant­ti. Hä­nel­le myön­net­tiin Suo­men Lei­jo­nan Ri­ta­ri­kun­nan I luo­kan mi­ta­li, Re­ser­viup­see­ri­lii­ton kul­tai­nen an­si­o­mi­ta­li sekä vä­es­tön­suo­je­lun ja Re­ser­viup­see­ri­lii­ton an­si­o­ris­tit.

Ikä ja sai­raus al­koi­vat pai­naa, ja hel­mi­kui­se­na il­ta­na ak­tii­vi­nen se­ni­o­ri sai läh­teä iä­i­syys­mat­kal­le käsi vai­mon kä­des­sä. Las­kim­me To­tin uur­nan su­ku­hau­taan Köy­li­ös­sä.

Sei­ja Saa­ri­kos­ki-Sil­vo­la

ope­tus­neu­vos Ta­pio Ikä­val­ko

Kir­joit­ta­jat ovat Sil­vo­lan vai­mo ja ys­tä­vä