(Rit­va) Kai­sa Lah­to­nen me­neh­tyi 21.10.2020 91 vuo­den iäs­sä. Hän syn­tyi 1.2.1929 Kuus­jo­el­la. Per­hee­seen kuu­lui kan­sa­kou­lu­no­pet­ta­ja­van­hem­mat Suo­ma ja Toi­vo Lah­to­nen ja kak­si si­sar­ta. Suo­ma-äi­din ko­ti­ti­la Mie­tois­ten Ha­rai­sis­sa oli lap­suu­den toi­nen koti. Per­he muut­ti Ha­rai­siin vuon­na 1948 van­hem­pien jää­tyä eläk­keel­le.

Kai­sa kävi op­pi­kou­lun Sa­los­sa, jos­sa hän myös asui kou­lu­vuo­det it­se­näi­ses­ti. Kai­san tie jat­kui Hei­no­laan, jos­ta hän val­mis­tui kan­sa­kou­lun opet­ta­jak­si 21-vuo­ti­aa­na. En­sim­mäi­set työ­teh­tä­vät oli­vat Eu­ra­jo­el­la ja Kuus­jo­el­la, jos­sa hä­net va­lit­tiin äi­dil­tään va­pau­tu­nee­seen vir­kaan.

Jo kou­lu- ja opis­ke­lu­vuo­si­na Kai­sa kiin­nos­tui hen­gel­li­sis­tä asi­ois­ta. Tä­hän liit­tyi eri­tyi­ses­ti lä­he­tys­työ. Oma­koh­tai­nen kut­su läh­teä lä­he­tys­työ­hön vah­vis­tui ke­säl­lä 1954. Vuon­na 1955 käy­ty Suo­men Lä­he­tys­seu­ran lä­he­tys­kurs­si val­mis­ti tu­le­viin haas­tei­siin. 27-vuo­tis­syn­ty­mä­päi­vä­nään hän as­tui val­ta­me­ri­lai­vaan Lon­toos­sa nel­jän muun suo­ma­lai­sen nai­sen kans­sa. Me­ri­mat­ka Af­rik­kaan kes­ti 20 päi­vää.

Am­bo­maal­la eli ny­kyi­sen Poh­jois-Na­mi­bi­an alu­eel­la suo­ma­lai­sen lä­he­tys­työn tu­lok­se­na oli tä­hän men­nes­sä syn­ty­nyt kir­joi­tet­tu kie­li, usei­ta kou­lu­ja, sai­raa­la ja opet­ta­ja- ja pap­pis­kou­lu­tus. Kai­sa toi­mi en­sim­mäi­set vuo­de reh­to­ri­na ja kou­lu­jen tar­kas­ta­ja­na Eli­mis­sä. Ope­tus­kie­le­nä ndon­gan ja af­ri­kaan­sin kie­li. Myö­hem­min myös eng­lan­ti.

Vuo­si­na 1962-77 Kai­sa toi­mi opet­ta­ja­na lä­hin­nä opet­ta­ja­se­mi­naa­ris­sa. Vä­li­vuo­det 1978-83 hän työs­ken­te­li Suo­mes­sa kier­tä­vä­nä pu­hu­ja­na. Mo­net muis­ta­vat Kai­san myös kou­lu­vie­rai­luis­ta, jos­sa hän esit­te­li af­rik­ka­lais­ta elä­mää sa­noin, ku­vin ja siel­tä tuo­duin esi­nein. Hel­mi­kuus­sa 1984 Kai­sa pa­la­si vie­lä ly­hy­el­le työ­kau­del­le Os­hi­gam­bon lu­ki­oon. Työn aloi­tus­ta hi­das­ti au­to-on­net­to­muus, jos­sa Kai­sa louk­kaan­tui va­ka­vas­ti ja kävi kuo­le­man ra­jal­la. Hän vei pää­tök­seen työ­kau­den, joka päät­tyi jou­lu­na 1985. Eläk­keel­le hän siir­tyi 1987.

Ete­lä-Af­ri­kan hal­li­tuk­sen ro­tu­sor­toi­nen po­li­tiik­ka nos­ti pai­kal­li­set ka­pi­naan 60-lu­vun lo­pul­la. Seu­rauk­se­na oli pit­kään kes­tä­nyt si­säl­lis­so­ta, joka päät­tyi vas­ta kun maa it­se­näis­tyi 1990. Tais­te­lui­den kes­kel­lä elä­mi­ses­tä tuli uu­si nor­maa­li, mut­ta se ei kui­ten­kaan es­tä­nyt ope­tus­työ­tä. Näis­sä olois­sa elä­mi­nen toi mo­nen­lais­ta kes­tä­väi­syyt­tä ja sit­keyt­tä. Ker­ro­taan, et­tä Na­mi­bi­an 30-vuo­den it­se­näi­syy­den ajan jo­kai­ses­sa hal­li­tuk­sis­sa on ol­lut mi­nis­te­rei­nä vä­hin­tään vii­si Os­hi­gam­bon op­pi­las­ta. Työ on kan­ta­nut vah­vaa he­del­mää.

Pit­kä ura Af­ri­kas­sa, kaik­ki siel­lä ko­et­tu ja opit­tu teki Kai­sas­ta hy­vän kuun­te­li­jan, ru­koi­li­jan, sie­lun­hoi­ta­jan ja in­nos­ta­van raa­ma­tu­no­pet­ta­jan. Eläk­keel­le jää­ty­ään hän siir­tyi Mie­tois­ten seu­ra­kun­nan lä­he­tin teh­tä­vis­tä va­paa­eh­toi­sek­si. Af­rik­ka ei kos­kaan läh­te­nyt hä­nes­tä, vaan nä­kyi, tun­tui ja kul­ki mu­ka­na ai­van lop­puun as­ti. Vie­lä de­men­toi­tu­nee­na­kin hän ym­mär­si ndon­gan kiel­tä ja muis­te­li elä­mää Am­bo­maal­la. Kak­si vii­meis­tä vuot­ta hän eli ja sai hy­vää hoi­toa Koi­vu­leh­don pal­ve­lu­ta­los­sa Mie­toi­sis­sa.

Kai­sa Lah­tos­ta jäi kai­paa­maan Sei­ja-si­sa­ren lap­set per­hei­neen sekä mo­net ys­tä­vät.

An­na-Lii­sa Hyrs­ky-Heik­ki­lä