Ilman sanoja emme olisi yhtään mitään. Ilman sanoja yhteiskuntaamme ei olisi. Työpaikat olisivat hiljaisia, koska taukohuoneessa kahviaan siemailevia ja väsymystään valittelevia työkavereita ei enää olisi. Edes itse työpaikkoja ei olisi, koska bisnesideoita ei ikinä esiteltäisi tuleville yhteistyökumppaneille eikä ideoiden kehittelyä tai toteuttamista tapahtuisi.
Toisin sanoen sanat ovat ihmissuhteidemme kannalta ehdottoman välttämättömiä. Tarvitsemme niitä kommunikoidessamme kaikenlaisten ihmisten kanssa, olivat he sitten läheisiä ystäviä tai tuntemattomia ohikulkijoita.
Sanoihin liittyvät voimakkaasti kansakuntamme tärkeät arvot, kuten erilaisuuden sietokyky, suvaitsevaisuus ja toisten ihmisten kuuntelu. On tärkeää osata kuunnella toisten mielipiteitä ja huomioida ne omissa näkemyksissään, ja kyseiset piirteet ovat ehdottomia yhteiskunnallisista asioista keskusteltaessa.
Jotta yhteiskuntaamme voitaisiin kehittää parempaan suuntaan, meidän tulisi ensin tietää, miltä parempi suunta näyttää. Kukaan ei voi mielivaltaisesti päättää, miltä se näyttää, vaan siihen vaaditaan nimenomaan monen eri ihmisen välistä keskustelua ja kommunikointia.
Internetin yleistyttyä keskustelua käydäänkin aktiivisesti netin tarjoamilla somealustoilla, mutta tapa ei aina ole millään tavalla rakentava. Ihmiset hyökkäävät toistensa kimppuun eriävien mielipiteidensä takia, eivätkä osapuolet osaa ottaa toisiaan huomioon.
On hyvä, että ihmiset uskaltavat ja saavat avata suunsa heille tärkeistä asioista, mutta itseilmaisun mennessä liian pitkälle on ikävä lukea hyökkääviä viestejä ja erityisesti joutua niiden kohteeksi. Jatkuvat negatiiviset kommentit ja huomautukset voivatkin ajaa mahdollisia asiallisia keskustelijoita pois heidän huomatessaan, kuinka turhanpäiväistä keskusteluun osallistuminen voisi olla.
Kun netissä uskalletaan puhua mistä tahansa ja sanoa toiselle mitä tahansa, työpaikoilla tilanne voi olla täysin päinvastainen. Meillä on usein tapana pysyä hiljaa toisen ihmisen onnistuessa jossain. Ajattelemme kyllä hänestä hyvää, mutta emme vaivaudu sanomaan sitä hänelle ääneen.
Ehkäpä pelkäämme, että jos avaamme suumme, muut ihmiset voivat pitää meitä outoina – kulttuurissamme kun ei ole tapana ollut turhaan kehuja jaella. Kasvojen menettämisen pelko voi olla niin suuri, että jätämme mieluummin toisen ihmisen suorituksen huomiotta.
Miksi ajattelemme automaattisesti niin, että olisimme muiden silmissä kummajaisia? Tällainen ajatus on valitettavan yleinen erityisesti meidän suomalaisten keskuudessa, ja se kostautuu näyttäytyessään usein muiden silmissä piittaamattomuutena.
Jos tästä tavasta päästäisiin eroon ja työpaikkakulttuurin ytimeen kuuluisi toisten kehuminen sekä tunnustuksen antaminen, onnistumisen tavoittelu voisi tuntua työntekijöistä palkitsevammalta. Hyvä ilmapiiri parantaisi työhyvinvointia, joka vaikuttaa olennaisesti niin ihmisen psyykkiseen kuin myös sosiaaliseenkin hyvinvointiin.
Uskalletaan siis käyttää sanoja hyvän kylvämiseen ympärillemme. Ihminen, joka käyttää sanoja viisaasti ja muita kunnioittaen, on usein pidetty tyyppi niin työ- kuin arkielämässäkin.
Hyvin käytetyt sanat ovat kaikissa ihmissuhteissamme tärkeä perusta, jonka päälle on hyvä rakentaa toimivia ihmissuhteita, joissa osapuolet kunnioittavat toisiaan.
Jenna Kaukkila
Nuorten kulmasta -sarja tarjoilee Mynämäen lukiolaisten näkökulmia maailmaan. Nuoret lukiolaiset ovat kirjoittaneet tekstejä alun perin osana äidinkielen ja kirjallisuuden opintojaan.