JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.

Kolumnit
Mynämäki
16.7.2024 10.10

Ihmissuhteiden perustana sanat

Il­man sa­no­ja em­me oli­si yh­tään mi­tään. Il­man sa­no­ja yh­teis­kun­taam­me ei oli­si. Työ­pai­kat oli­si­vat hil­jai­sia, kos­ka tau­ko­huo­nees­sa kah­vi­aan sie­mai­le­via ja vä­sy­mys­tään va­lit­te­le­via työ­ka­ve­rei­ta ei enää oli­si. Edes it­se työ­paik­ko­ja ei oli­si, kos­ka bis­ne­si­de­oi­ta ei iki­nä esi­tel­täi­si tu­le­vil­le yh­teis­työ­kump­pa­neil­le ei­kä ide­oi­den ke­hit­te­lyä tai to­teut­ta­mis­ta ta­pah­tui­si.

Toi­sin sa­no­en sa­nat ovat ih­mis­suh­tei­dem­me kan­nal­ta eh­dot­to­man vält­tä­mät­tö­miä. Tar­vit­sem­me nii­tä kom­mu­ni­koi­des­sam­me kai­ken­lais­ten ih­mis­ten kans­sa, oli­vat he sit­ten lä­hei­siä ys­tä­viä tai tun­te­mat­to­mia ohi­kul­ki­joi­ta.

Sa­noi­hin liit­ty­vät voi­mak­kaas­ti kan­sa­kun­tam­me tär­ke­ät ar­vot, ku­ten eri­lai­suu­den sie­to­ky­ky, su­vait­se­vai­suus ja tois­ten ih­mis­ten kuun­te­lu. On tär­ke­ää osa­ta kuun­nel­la tois­ten mie­li­pi­tei­tä ja huo­mi­oi­da ne omis­sa nä­ke­myk­sis­sään, ja ky­sei­set piir­teet ovat eh­dot­to­mia yh­teis­kun­nal­li­sis­ta asi­ois­ta kes­kus­tel­ta­es­sa.

Jot­ta yh­teis­kun­taam­me voi­tai­siin ke­hit­tää pa­rem­paan suun­taan, mei­dän tu­li­si en­sin tie­tää, mil­tä pa­rem­pi suun­ta näyt­tää. Ku­kaan ei voi mie­li­val­tai­ses­ti päät­tää, mil­tä se näyt­tää, vaan sii­hen vaa­di­taan ni­me­no­maan mo­nen eri ih­mi­sen vä­lis­tä kes­kus­te­lua ja kom­mu­ni­koin­tia.

In­ter­ne­tin yleis­tyt­tyä kes­kus­te­lua käy­dään­kin ak­tii­vi­ses­ti ne­tin tar­jo­a­mil­la so­me­a­lus­toil­la, mut­ta tapa ei ai­na ole mil­lään ta­val­la ra­ken­ta­va. Ih­mi­set hyök­kää­vät tois­ten­sa kimp­puun eri­ä­vien mie­li­pi­tei­den­sä ta­kia, ei­vät­kä osa­puo­let osaa ot­taa toi­si­aan huo­mi­oon.

On hyvä, et­tä ih­mi­set us­kal­ta­vat ja saa­vat ava­ta suun­sa heil­le tär­keis­tä asi­ois­ta, mut­ta it­seil­mai­sun men­nes­sä lii­an pit­käl­le on ikä­vä lu­kea hyök­kää­viä vies­te­jä ja eri­tyi­ses­ti jou­tua nii­den koh­teek­si. Jat­ku­vat ne­ga­tii­vi­set kom­men­tit ja huo­mau­tuk­set voi­vat­kin ajaa mah­dol­li­sia asi­al­li­sia kes­kus­te­li­joi­ta pois hei­dän huo­ma­tes­saan, kuin­ka tur­han­päi­väis­tä kes­kus­te­luun osal­lis­tu­mi­nen voi­si ol­la.

Kun ne­tis­sä us­kal­le­taan pu­hua mis­tä ta­han­sa ja sa­noa toi­sel­le mitä ta­han­sa, työ­pai­koil­la ti­lan­ne voi ol­la täy­sin päin­vas­tai­nen. Meil­lä on usein ta­pa­na py­syä hil­jaa toi­sen ih­mi­sen on­nis­tu­es­sa jos­sain. Ajat­te­lem­me kyl­lä hä­nes­tä hy­vää, mut­ta em­me vai­vau­du sa­no­maan sitä hä­nel­le ää­neen.

Eh­kä­pä pel­kääm­me, et­tä jos avaam­me suum­me, muut ih­mi­set voi­vat pi­tää mei­tä ou­toi­na – kult­tuu­ris­sam­me kun ei ole ta­pa­na ol­lut tur­haan ke­hu­ja ja­el­la. Kas­vo­jen me­net­tä­mi­sen pel­ko voi ol­la niin suu­ri, et­tä jä­täm­me mie­luum­min toi­sen ih­mi­sen suo­ri­tuk­sen huo­mi­ot­ta.

Mik­si ajat­te­lem­me au­to­maat­ti­ses­ti niin, et­tä oli­sim­me mui­den sil­mis­sä kum­ma­jai­sia? Täl­lai­nen aja­tus on va­li­tet­ta­van ylei­nen eri­tyi­ses­ti mei­dän suo­ma­lais­ten kes­kuu­des­sa, ja se kos­tau­tuu näyt­täy­ty­es­sään usein mui­den sil­mis­sä piit­taa­mat­to­muu­te­na.

Jos täs­tä ta­vas­ta pääs­täi­siin eroon ja työ­paik­ka­kult­tuu­rin yti­meen kuu­lui­si tois­ten ke­hu­mi­nen sekä tun­nus­tuk­sen an­ta­mi­nen, on­nis­tu­mi­sen ta­voit­te­lu voi­si tun­tua työn­te­ki­jöis­tä pal­kit­se­vam­mal­ta. Hyvä il­ma­pii­ri pa­ran­tai­si työ­hy­vin­voin­tia, joka vai­kut­taa olen­nai­ses­ti niin ih­mi­sen psyyk­ki­seen kuin myös so­si­aa­li­seen­kin hy­vin­voin­tiin.

Us­kal­le­taan siis käyt­tää sa­no­ja hy­vän kyl­vä­mi­seen ym­pä­ril­lem­me. Ih­mi­nen, joka käyt­tää sa­no­ja vii­saas­ti ja mui­ta kun­ni­oit­ta­en, on usein pi­det­ty tyyp­pi niin työ- kuin ar­kie­lä­mäs­sä­kin.

Hy­vin käy­te­tyt sa­nat ovat kai­kis­sa ih­mis­suh­teis­sam­me tär­keä pe­rus­ta, jon­ka pääl­le on hyvä ra­ken­taa toi­mi­via ih­mis­suh­tei­ta, jois­sa osa­puo­let kun­ni­oit­ta­vat toi­si­aan.

Jen­na Kauk­ki­la

Nuor­ten kul­mas­ta -sar­ja tar­joi­lee My­nä­mä­en lu­ki­o­lais­ten nä­kö­kul­mia maa­il­maan. Nuo­ret lu­ki­o­lai­set ovat kir­joit­ta­neet teks­te­jä alun pe­rin osa­na äi­din­kie­len ja kir­jal­li­suu­den opin­to­jaan.

Näköislehdet

Kysely