Yli­met­sän­hoi­ta­ja Aa­po Sa­mu­li Put­taa syn­tyi jou­lu­aat­to­na 24.12.1929 Veh­maal­la In­ku­ris­ten Kii­ma­las­sa kah­dek­san­nek­si lap­sek­si per­hee­seen­sä. Hä­nen van­hem­pan­sa oli­vat ta­lous­neu­vos Va­lio Put­taa ja Hel­mi Put­taa, o.s. Hel­jo. Hä­nen elä­män­sä päät­tyi 29.1.2021 yl­lät­tä­en no­pe­as­ti eden­neen sai­rau­den mur­ta­ma­na. Hän oli kuol­les­saan 91-vuo­ti­as.

Aa­pon koti oli maa­ti­la ja isä Va­lio oli ak­tii­vi mo­nis­sa met­sän­hoi­toon liit­ty­vis­sä luot­ta­mus­teh­tä­vis­sä. Niin­pä Aa­po­kin läh­ti käy­ty­ään en­sin kes­ki­kou­lun Tai­vas­sa­los­sa ja lu­ki­on Uu­des­sa­kau­pun­gis­sa opis­ke­le­maan met­sän­hoi­ta­jak­si Hel­sin­gin yli­o­pis­toon. Val­mis­tut­tu­aan hän aloit­ti työ­u­ran­sa sil­loi­ses­sa Lou­nais-Suo­men met­sän­hoi­to­lau­ta­kun­nas­sa Tu­rus­sa (ny­ky­ään Met­sä­kes­kus) toi­mien muun mu­as­sa pii­ri­met­sän­hoi­ta­ja­na ja met­sän­vil­je­ly­pääl­lik­kö­nä.

Eläk­keel­le Aa­po Put­taa jäi 1992. Tä­män työn rin­nal­la hän opet­ti usei­ta vuo­sia Tuor­lan maan­vil­je­lys­kou­lus­sa Piik­ki­ös­sä met­sä­op­pia. Hän kou­lut­ti it­se­ään ah­ke­ras­ti eri­lai­sil­la alan­sa kurs­seil­la ja osal­lis­tui usei­siin tu­tus­tu­mis­mat­koi­hin mm. naa­pu­ri­mai­hin, Sak­saan, Yh­dys­val­toi­hin ja Neu­vos­to­liit­toon.

Puo­li­son­sa Lei­lan Aa­po ta­pa­si jo lu­ki­on en­sim­mäi­sel­lä luo­kal­la ja ker­to­man­sa mu­kaan he al­koi­vat kul­kea kä­si­kä­des­sä kou­lun pik­ku­jou­luil­ta­mis­ta 1947 al­ka­en. Yli­op­pi­laak­si he mo­lem­mat kir­joit­ti­vat 1950 ja aloit­ti­vat opis­ke­lun­sa. Hei­dät vi­hit­tiin 1952 Uu­des­sa­kau­pun­gis­sa. Per­hee­seen syn­tyi kol­me ty­tär­tä. Yh­tei­siä vuo­sia heil­lä eh­ti ol­la yli 70, kun­nes äi­tim­me Lei­la me­neh­tyi nel­jä kuu­kaut­ta sit­ten syys­kuus­sa 2020.

Luon­to mo­ni­muo­toi­suu­des­saan oli Aa­po Put­taal­le tär­ke­ää. Hän har­ras­ti nuo­res­ta saak­ka met­säs­tys­tä ja ka­las­tus­ta, mut­ta myös luon­non­suo­je­lu oli hä­nel­le tär­ke­ää. Kas­vien ja sie­nien tun­te­mus­ta hän opet­ti meil­le tyt­tä­ril­leen ja myös las­ten­lap­set sai­vat op­pia hä­nel­tä pal­jon luon­nos­ta. Vaa­ril­ta ky­syt­tiin apua, kun tun­nis­tet­tiin vaik­ka­pa sie­ni­la­je­ja. Ur­hei­lu oli ol­lut tär­keä har­ras­tus hä­nel­le nuo­re­na, mut­ta sei­väs­hy­pys­sä saa­tu sel­kä­vam­ma vai­keut­ti vii­mei­si­nä vuo­si­na liik­ku­mis­ta.

Aa­po Put­taal­le oli vuo­sien mit­taan tär­kei­tä har­ras­tuk­sia muun mu­as­sa kuo­ro­lau­lu Mas­kun kirk­ko­kuo­ros­sa ja mies­kuo­ros­sa. Hän oli vuo­si­kym­me­niä Nou­si­ais­ten Ro­ta­ryk­lu­bin jä­sen ja hän toi­mi myös re­ser­viup­see­reis­sa. So­ti­la­sar­vol­taan hän oli re­ser­vin luut­nant­ti.

Elä­ke­vuo­si­na hän oli pe­rus­ta­mas­sa Mas­kuun Ro­sa­riu­mia yh­des­sä puo­li­son­sa Lei­lan kans­sa ja vuo­sia he työs­ken­te­li­vät siel­lä ah­ke­ras­ti hoi­ta­en alu­et­ta ja kas­vat­ta­en tai­mia. Tai­mi­kas­va­tuk­sen tu­lok­se­na hä­nen kas­vat­ta­mi­aan puun­tai­mia on mo­nien ys­tä­vien ja su­ku­lais­ten pi­hoil­le ja nii­tä is­tu­tet­tiin myös run­saas­ti Mas­kun seu­ra­kun­nan hau­taus­maa-alu­een laa­jen­nuk­sen ai­kaan hau­taus­maan alu­eel­le. Nou­si­ais­ten Ro­ta­ryk­lu­bin Ro­ta­ry-puis­to Nou­si­ai­sis­sa sai myös al­kun­sa Aa­po Put­taan kas­vat­ta­mis­ta eri puu­la­jien tai­mis­ta. Eläk­keel­lä ol­les­saan hän opis­ke­li usei­ta vuo­sia ve­nä­jän kiel­tä op­pien käyt­tö­kel­poi­sen kie­li­tai­don, jota saat­toi käyt­tää mat­koil­la Itä-Eu­roo­pas­sa.

Luot­ta­mus­toi­mis­sa Aa­po Put­taa toi­mi muun mu­as­sa Lou­nais-Suo­men Met­sän­hoi­ta­jat ry:ssä, Mas­kun seu­ra­kun­nas­sa ja Mas­kun-Nou­si­ais­ten ve­si­lai­tos­kun­tain­lii­tos­sa. Met­säs­tys­seu­ra Hir­vi­ky­tis­sä Veh­maal­la hän oli pe­rus­ta­ja­jä­se­niä.

Aa­po Put­taa­ta jäi­vät kai­paa­maan tyt­tä­ret puo­li­soi­neen ja vii­si las­ten­las­ta sekä jouk­ko su­ku­lai­sia ja ys­tä­viä.

Tyt­tä­ret Han­na Put­taa-Vuo­ri­luo­to

sekä Kris­tii­na Ju­vas ja Lee­na Put­taa-Sol­lo