Suomen pitkäikäisimpiä ja aktiivisimpia yhdistyksiä monessa kunnassa ja kylässä ovat vapaaehtoispalokunnat, joita Vakan kunnissakin on perustettu pääosin jo 1930-luvulla - kaupungeissa tosin jo kaukana 1800-luvulla.
VPK:t ovat luoneet yhteishenkeä vuosikymmenten mittaan monilla tavoin. Toimintaa on ylläpidetty talkoilla ja tansseilla. Ystävät ja kylänmiehet ovat yhdessä harjoitelleet taitoja pahimman varalle ja myös joutuneet tositoimiin, turvaamaan ihmishenkiä ja lähimmäistensä omaisuutta.
Palokuntalaisuus on usein koko perheen sydämen asia, ja monet nykynuoretkin onneksi kokevat palokuntatoiminnan mielekkääksi harrastukseksi. Kylissä, joista koulukin on ehkä lopetettu, VPK voi olla tärkeä nuoria yhdistävä sosiaalinen tekijä.
Nykymaailman tilanteessa puhutaan paljon varautumisesta. Vapaaehtoispalokuntien toiminta haja-asutusseuduilla on parasta varautumista niin henkisesti kuin käytännönkin puolesta monenlaisiin uhkiin ja poikkeustilanteisiin.
Oli kyse sitten myrskytuhoista, liikenneonnettomuudesta tai rakennuspalosta, palokuntalaisten moninaiset yhdessä opitut ja säännöllisesti harjoitellut taidot, samoin kuin paikallistuntemus, ovat korvaamaton resurssi silloin, kun hätä on tässä ja nyt.
Vakka-Suomen pitkien välimatkojen vuoksi ensin apuun tuleekin yleensä se oman tai naapurikylän sopimuspalokunnan yksikkö, ennen kuin pelastuslaitoksen vakinaiset yksiköt ehtivät paikalle. Oman paikkakunnan VPK on alueen ihmisille aivan konkreettinen turva.
Kolmen Vakan alueen sopimuspalokunnan sopimukset hyvinvointialueen kanssa on kuitenkin irtisanottu ja sopimusten jatkaminen parhaillaan tarkastelussa. Kuntien kanssa Varhalla on vääntöä myös sopimuspalokuntien paloasemien vuokrista.
Varhan vuosibudjetissa näissä kustannuksissa on kyse häviävän pienistä summista. Sellaisten säästöjen hakeminen ihmisten perusturvallisuuden hinnalla ei vaikuta aivan loppuun asti mietityltä.
Anneli Perkiö