Sari-Johanna Kuittilo on Kustavin, Taivassalon, Mynämäen ja Uudenkaupungin seurakuntien nimikkolähetti Jerusalemissa.
Ystäväni kutsui minut luokseen aterialle. Maukkaan aterian äärellä ystäväni halusi jakaa kokemustaan. Hänelle oli tullut tarve ottaa yhteyttä vanhaan ystäväänsä ja mennä tapaamaan tätä. Hän oli soittanut ja sopinut, että hän tulisi käymään. Alkuminuutit olivat olleet hyvin ”kankeita”, sillä heidän välillään oli ollut riitaisuutta. Ystäväni halusi mennä suoraan asiaan.
Hän aloitti: ”Tulin pyytämään anteeksi menneitä tapahtumia. Teemme asioita, jotka satuttavat toisia, tietoisesti ja tiedostamatta. Pyydän anteeksi omia tekojani.”
Hänen ystävänsä oli sanaton. Vallitsi hetken hiljaisuus, kunnes ystäväni jatkoi: ”Tämä oli se syy, miksi halusin tulla tapaamaan sinua.”
Pari päivää tämän jälkeen he tapasivat kadulla. Hänen ystävänsä tervehti riemastuen ystävääni ja kasvoilla oli lämmin hymy. Ystäväni oli kokenut, miten häneltä oli pudonnut iso taakka sisimmästä ja hän näki myös, miten hänen ystävänsä koko olemus oli muuttunut. Iso kivi oli vieritetty pois sydämen suulta.
Tervehdyssanat shalom hepreaksi ja salem arabiaksi tarkoittavat rauhaa. Ne eivät ole vain sanontoja, vaan ne sisältävät syvällisiä merkityksiä, esimerkiksi rauhaa ihmisen ja Jumalan välillä, rauhaa ihmisten keskinäisissä väleissä, turvallisuutta, suojelusta ja anteeksiantamuksen siunausta.
Koronan haasteiden ja muutosten keskellä Suomen Lähetysseurassa on ollut työn alla ulkomaanosaston organisaatiouudistus. Lähetysseura haluaa parantaa lähetystyön edellytyksiä ja toteuttaa perustehtäväänsä nykyistä tehokkaammin.
Uudessa organisaatiossa korostetaan ulkomaisen työn kokonaisuuden yhteistä suunnittelua, tekemistä ja raportointia. On ollut innostavaa tavata videotapaamisissa työntekijöitämme. Voimme käyttää valtavan laajaa osaamista ja taitoa yli kenttien.
Paikallisen diakoniatyöntekijän Rana Zeidanin kanssa olemme viime kuukaudet suunnitelleet alkavaa työtä. Tehtävänämme on ollut toimintasuunnitelman ja -budjetin laatiminen. On ollut hienoa, kun olemme voineet olla yhteydessä diakoniatyöntekijöihin niin Suomeen kuin muualle maailmaan.
Olin uskontojen välisessä tapaamisessa, jossa aiheena oli mielenterveys. Itse olin jakamassa kristillistä näkemystä aiheesta. Kerroin myös omasta kokemuksestani ollessani uskonnollisessa lahkossa, siitä miten rajusti uskontoa käytettiin väärin, ja joidenkin mielenterveys hajosi. Muutama päivä siitä sain yhteydenoton eräältä juutalaiselta, joka halusi tavata ja keskustella asiasta lisää.
Kun minulta aikanaan kysyttiin, olenko koskaan ajatellut lähteä ulkomaille töihin, oli vastaus selkeä ”en”. Ja niinpä olen ollut täällä jo 15 vuotta. Aivan samalla tavalla, jos joku olisi kysynyt minulta puoli vuotta sitten, onko minulla koira, en olisi sitä itse uskonut.
Näin ilmoituksen koirasta, jolle etsittiin kotia. Se oli kokenut kovia, väkivaltaa. Jopa myrkkyä oli heitetty sen päälle. Mieleni alkoi kääntyä ajatukseen, että jospa voisin antaa edes yhdelle kodittomalle koiralle kodin. Ensimmäisellä tapaamisella koira tuli minua vastaan kuin olisimme olleet vanhoja tuttuja. Koira vei sydämeni ja adoptoin koiran, nimeltään Poju.
On hämmästyttävä nähdä, miten Poju on ystävällinen ihmisille. Se tahtoo tervehtiä jokaista ihmistä, kun olemme kävelyllä. Jos Poju joskus näkee, ettei joku ihminen anna sille huomiotaan, se pysähtyy istumaan ihmisen eteen ja odottaa, että ihminen luo katseensa siihen. Poju on todella taivaan lahja. Kuinka viisaat ovat Jobin kirjassa sanat, joissa kehotetaan katsomaan eläimiä ja oppimaan niistä.
Sari-Johanna Kuittilo
Diakoni ja psykososiaalisen työn asiantuntija
Suomen Lähetysseura