JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sari-Johanna Kuittilo on Kustavin, Taivassalon, Mynämäen ja Uudenkaupungin seurakuntien nimikkolähetti Jerusalemissa.

Sari-Johanna Kuittilo on Kustavin, Taivassalon, Mynämäen ja Uudenkaupungin seurakuntien nimikkolähetti Jerusalemissa.

Uutiset
12.5.2021 11.40

Shalom, salem

Ys­tä­vä­ni kut­sui mi­nut luok­seen ate­ri­al­le. Mauk­kaan ate­ri­an ää­rel­lä ys­tä­vä­ni ha­lu­si ja­kaa ko­ke­mus­taan. Hä­nel­le oli tul­lut tar­ve ot­taa yh­teyt­tä van­haan ys­tä­vään­sä ja men­nä ta­paa­maan tätä. Hän oli soit­ta­nut ja so­pi­nut, et­tä hän tu­li­si käy­mään. Al­ku­mi­nuu­tit oli­vat ol­leet hy­vin ”kan­kei­ta”, sil­lä hei­dän vä­lil­lään oli ol­lut rii­tai­suut­ta. Ys­tä­vä­ni ha­lu­si men­nä suo­raan asi­aan.

Hän aloit­ti: ”Tu­lin pyy­tä­mään an­teek­si men­nei­tä ta­pah­tu­mia. Teem­me asi­oi­ta, jot­ka sa­tut­ta­vat toi­sia, tie­toi­ses­ti ja tie­dos­ta­mat­ta. Pyy­dän an­teek­si omia te­ko­ja­ni.”

Hä­nen ys­tä­vän­sä oli sa­na­ton. Val­lit­si het­ken hil­jai­suus, kun­nes ys­tä­vä­ni jat­koi: ”Tämä oli se syy, mik­si ha­lu­sin tul­la ta­paa­maan si­nua.”

Pari päi­vää tä­män jäl­keen he ta­pa­si­vat ka­dul­la. Hä­nen ys­tä­vän­sä ter­veh­ti rie­mas­tu­en ys­tä­vää­ni ja kas­voil­la oli läm­min hymy. Ys­tä­vä­ni oli ko­ke­nut, mi­ten hä­nel­tä oli pu­don­nut iso taak­ka si­sim­mäs­tä ja hän näki myös, mi­ten hä­nen ys­tä­vän­sä koko ole­mus oli muut­tu­nut. Iso kivi oli vie­ri­tet­ty pois sy­dä­men suul­ta.

Ter­veh­dys­sa­nat sha­lom hep­re­ak­si ja sa­lem ara­bi­ak­si tar­koit­ta­vat rau­haa. Ne ei­vät ole vain sa­non­to­ja, vaan ne si­säl­tä­vät sy­väl­li­siä mer­ki­tyk­siä, esi­mer­kik­si rau­haa ih­mi­sen ja Ju­ma­lan vä­lil­lä, rau­haa ih­mis­ten kes­ki­näi­sis­sä vä­leis­sä, tur­val­li­suut­ta, suo­je­lus­ta ja an­teek­si­an­ta­muk­sen siu­naus­ta.

Ko­ro­nan haas­tei­den ja muu­tos­ten kes­kel­lä Suo­men Lä­he­tys­seu­ras­sa on ol­lut työn al­la ul­ko­maa­no­sas­ton or­ga­ni­saa­ti­ouu­dis­tus. Lä­he­tys­seu­ra ha­lu­aa pa­ran­taa lä­he­tys­työn edel­ly­tyk­siä ja to­teut­taa pe­rus­teh­tä­vään­sä ny­kyis­tä te­hok­kaam­min.

Uu­des­sa or­ga­ni­saa­ti­os­sa ko­ros­te­taan ul­ko­mai­sen työn ko­ko­nai­suu­den yh­teis­tä suun­nit­te­lua, te­ke­mis­tä ja ra­por­toin­tia. On ol­lut in­nos­ta­vaa ta­va­ta vi­de­o­ta­paa­mi­sis­sa työn­te­ki­jöi­täm­me. Voim­me käyt­tää val­ta­van laa­jaa osaa­mis­ta ja tai­toa yli kent­tien.

Pai­kal­li­sen di­a­ko­ni­a­työn­te­ki­jän Rana Zei­da­nin kans­sa olem­me vii­me kuu­kau­det suun­ni­tel­leet al­ka­vaa työ­tä. Teh­tä­vä­näm­me on ol­lut toi­min­ta­suun­ni­tel­man ja -bud­je­tin laa­ti­mi­nen. On ol­lut hie­noa, kun olem­me voi­neet ol­la yh­tey­des­sä di­a­ko­ni­a­työn­te­ki­jöi­hin niin Suo­meen kuin muu­al­le maa­il­maan.

Olin us­kon­to­jen vä­li­ses­sä ta­paa­mi­ses­sa, jos­sa ai­hee­na oli mie­len­ter­veys. It­se olin ja­ka­mas­sa kris­til­lis­tä nä­ke­mys­tä ai­hees­ta. Ker­roin myös omas­ta ko­ke­muk­ses­ta­ni ol­les­sa­ni us­kon­nol­li­ses­sa lah­kos­sa, sii­tä mi­ten ra­jus­ti us­kon­toa käy­tet­tiin vää­rin, ja joi­den­kin mie­len­ter­veys ha­jo­si. Muu­ta­ma päi­vä sii­tä sain yh­tey­de­no­ton erääl­tä juu­ta­lai­sel­ta, joka ha­lu­si ta­va­ta ja kes­kus­tel­la asi­as­ta li­sää.

Kun mi­nul­ta ai­ka­naan ky­syt­tiin, olen­ko kos­kaan aja­tel­lut läh­teä ul­ko­mail­le töi­hin, oli vas­taus sel­keä ”en”. Ja niin­pä olen ol­lut tääl­lä jo 15 vuot­ta. Ai­van sa­mal­la ta­val­la, jos joku oli­si ky­sy­nyt mi­nul­ta puo­li vuot­ta sit­ten, on­ko mi­nul­la koi­ra, en oli­si sitä it­se us­ko­nut.

Näin il­moi­tuk­sen koi­ras­ta, jol­le et­sit­tiin ko­tia. Se oli ko­ke­nut ko­via, vä­ki­val­taa. Jopa myrk­kyä oli hei­tet­ty sen pääl­le. Mie­le­ni al­koi kään­tyä aja­tuk­seen, et­tä jos­pa voi­sin an­taa edes yh­del­le ko­dit­to­mal­le koi­ral­le ko­din. En­sim­mäi­sel­lä ta­paa­mi­sel­la koi­ra tuli mi­nua vas­taan kuin oli­sim­me ol­leet van­ho­ja tut­tu­ja. Koi­ra vei sy­dä­me­ni ja adop­toin koi­ran, ni­mel­tään Poju.

On häm­mäs­tyt­tä­vä näh­dä, mi­ten Poju on ys­tä­väl­li­nen ih­mi­sil­le. Se tah­too ter­veh­tiä jo­kais­ta ih­mis­tä, kun olem­me kä­ve­lyl­lä. Jos Poju jos­kus nä­kee, et­tei joku ih­mi­nen an­na sil­le huo­mi­o­taan, se py­säh­tyy is­tu­maan ih­mi­sen eteen ja odot­taa, et­tä ih­mi­nen luo kat­seen­sa sii­hen. Poju on to­del­la tai­vaan lah­ja. Kuin­ka vii­saat ovat Jo­bin kir­jas­sa sa­nat, jois­sa ke­ho­te­taan kat­so­maan eläi­miä ja op­pi­maan niis­tä.

Sari-Jo­han­na Kuit­ti­lo

Di­a­ko­ni ja psy­ko­so­si­aa­li­sen työn asi­an­tun­ti­ja

Suo­men Lä­he­tys­seu­ra

Näköislehdet

Kysely