Saa­ra Huo­vi­nen

Sai­raan­hoi­ta­jat Eli­na Laak­so­nen ja Riit­ta Aro­la heit­tä­vät päi­vit­täin val­ta­van re­pun au­toon ja läh­te­vät aja­maan mil­loin Kus­ta­vin Vart­sa­laan, mil­loin Lai­ti­lan Iho­deen. Siel­lä hei­tä odot­taa sai­raa­la­po­ti­las, joka on va­lin­nut vuo­de­o­sas­ton si­jas­ta toi­pua ko­to­naan.

Työ on it­se­näis­tä, sil­lä sitä teh­dään omas­sa ryt­mis­sä yk­sin.

– Goog­le maps on lois­ta­va apu­vä­li­ne, se pi­tää hal­li­ta. Ki­lo­met­re­jä tu­lee äk­kiä 200 päi­väs­sä, Aro­la sa­noo.

Re­pus­sa kul­kee mu­ka­na muun mu­as­sa ki­pu­pump­pu, eri­lai­sia mit­taus- ja näyt­tee­not­to­vä­li­nei­tä sekä nes­teen­siir­toon, suo­nen­si­säi­seen an­ti­bi­oot­ti­hoi­toon ja ve­ri­tuot­tei­den an­toon tar­vit­ta­vat vä­li­neet. Myös hä­tä­lääk­keet on mu­ka­na sil­tä va­ral­ta, et­tä po­ti­laal­la tu­li­si al­ler­gi­nen re­ak­tio.

Tas­kus­ta pil­kot­taa sel­lai­nen­kin ta­val­li­suus kuin s-kouk­ku.

– Se on tär­keä myös. Meil­lä on kyl­lä ole­mas­sa muu­ta­mia tip­pa­kep­pe­jä, mut­ta ne ovat tosi koh­lo­ja. Kou­kul­la tip­pa­pul­lon saa roik­ku­maan mie­li­ku­vi­tus­ta käyt­tä­en vaik­ka ver­ho­tan­koon tai lamp­puun, Laak­so­nen ker­too.

Sairaanhoitajan mukana kulkevassa repussa on välineitä laidasta laitaan. Myös s-koukkuja tarvitaan.

Saara Huovinen

Kipupumppu ja suonensisäiseen antibioottihoitoon tarvittavat välineet ovat osa liikkuvaa varustusta.

Saara Huovinen

Var­han län­ti­sen ko­ti­sai­raa­lan alu­eel­la on kak­si ko­ti­sai­raa­lan yk­sik­köä, jois­ta toi­nen si­jait­see Rai­si­os­sa ja toi­nen Uu­des­sa­kau­pun­gis­sa Tyks Vak­ka-Suo­men sai­raa­las­sa. Näis­tä kä­sin sai­raan­hoi­ta­jat käy­vät kei­koil­laan noin 50 ki­lo­met­rin sä­teel­lä.

– Kai­kil­la ko­ti­sai­raa­loil­la on omat oh­jeel­li­set kun­tan­sa, mut­ta toi­saal­ta kun­ta-ajat­te­lus­ta py­ri­tään pää­se­mään eroon. Kaik­ki hoi­ta­vat kaik­kia, ja sai­raa­la­pal­ve­lui­ta saa myös ke­sä­mö­kil­le, Rai­si­on ja Uu­den­kau­pun­gin ko­ti­sai­raa­lois­ta vas­taa­va osas­ton­hoi­ta­ja Min­na Suo­rau­ma ker­too.

En­ti­sen U-so­ten alu­eel­la ko­ti­sai­raa­la­toi­min­ta al­koi tam­mi­kuus­sa 2015 nel­jän sai­raan­hoi­ta­jan voi­min. Vie­lä­kään edes kaik­ki am­mat­ti­lai­set ei­vät hah­mo­ta, mikä ko­ti­sai­raa­la on, ja se saa­te­taan se­koit­taa ko­ti­hoi­toon.

– Ko­ti­sai­raa­la on vaih­to­eh­to sai­raa­lan vuo­de­o­sas­to­hoi­dol­le. En­nen van­haan esi­mer­kik­si suo­nen­si­säis­tä an­ti­bi­oot­ti­hoi­toa tai pu­na­so­lu­ti­pu­tus­ta var­ten on täy­ty­nyt tul­la osas­tol­le. Jos po­ti­las on muu­toin sen kun­toi­nen, et­tä pär­jää ko­to­na, hoi­to voi­daan­kin tuo­da ko­tiin.

Kotisairaala palvelee potilaita kodeissa ja palvelutaloissa, kertovat Elina Laaksonen (vas.), Minna Suorauma ja Riikka Arola.

Saara Huovinen

Ko­tiin an­net­ta­va hoi­to on­nis­tuu, jos sai­raan­hoi­ta­jan käyn­te­jä tar­vi­taan päi­vän ai­ka­na enin­tään kol­me. Avuk­si on tul­lut uu­sia apu­vä­li­nei­tä ku­ten an­ti­bi­oot­ti­pump­pu, jon­ka vaih­ta­mi­nen ker­ran päi­väs­sä riit­tää.

Lää­kä­ri ei juu­ri­kaan jal­kau­du po­ti­laan ko­tiin, vaan sai­raan­hoi­ta­ja ra­por­toi hä­nel­le päi­vit­täin po­ti­laan kuu­lu­mi­set.

Tyy­pil­li­siä asi­ak­kai­ta ovat keuh­ko­kuu­me-, virt­sa­tie­tu­leh­dus- ja ruu­su­po­ti­laat. Myös vai­ke­a­hoi­toi­sia haa­vo­ja voi­daan hoi­taa ko­to­na.

Ko­ti­sai­raa­lan nimi voi joh­taa har­haan­kin, sil­lä mo­net hoi­dois­ta saa käy­mäl­lä yk­si­kös­sä nii­tä ha­ke­mas­sa.

– Se­kin on vaih­to­eh­to, jos kun­to kes­tää. Usein täl­lai­set hen­ki­löt ovat työ­i­käi­siä ja aja­vat muu­toin­kin au­ton kans­sa. Ko­ti­sai­raan­hoi­dos­sa on käy­tös­sä vuo­ro­kau­si­mak­su 25,10 eu­roa, mut­ta toi­mis­tol­le saa­pu­mi­nen on mak­su­ton käyn­ti, Aro­la ker­too.

Oma­toi­mi­set käyn­nit ovat erit­täin ter­ve­tul­lei­ta, sil­lä ne sääs­tä­vät hoi­ta­jien ai­kaa. U-so­ten ai­ka­na oli sel­lai­nen­kin oh­je­nuo­ra, et­tei saa­ris­toon los­sin taak­se läh­de­tä. Nyt se on pe­ri­aat­tees­sa mah­dol­lis­ta, mut­ta re­surs­sien riit­tä­vyys voi tul­la vas­taan.

– Poh­dim­me yk­si­lö­koh­tai­ses­ti, mi­ten hoi­to saa­daan to­teu­tet­tua. Voim­me esi­mer­kik­si kat­soa, pys­tyi­si­kö po­ti­las it­se tu­le­maan vas­taan man­te­reen puo­lel­le. Se­kin aut­taa, jos edes jon­kin käyn­nin pys­tyi­si tu­le­maan it­se toi­mis­tol­le, Suo­rau­ma sa­noo.

Var­ha ta­voit­te­lee ko­ti­sai­raa­la­toi­min­nan kas­vua, sil­lä se tu­lee hal­vem­mak­si kuin hoi­to vuo­de­o­sas­tol­la.

Ny­kyi­set 12 Uu­den­kau­pun­gin ko­ti­sai­raa­la­yk­si­kön sai­raan­hoi­ta­jaa pys­ty­vät pal­ve­le­maan noin 10–20 asi­a­kas­ta ker­ral­laan riip­pu­en hoi­don vaa­ti­vuu­des­ta ja vä­li­mat­kois­ta. Myös Rai­si­on alu­eel­la hoi­ta­jia on 12, mut­ta mää­rää ha­lut­tai­siin kas­vat­taa. Hoi­ta­ja­pu­la ja rek­ry­toin­ti­vai­keu­det nä­ky­vät myös ko­ti­sai­raa­las­sa.

Noin kol­man­nes ko­ti­sai­raa­lan asi­ak­kais­ta saa ko­to­naan pal­li­a­tii­vis­ta hoi­toa, joka tar­koit­taa pa­ran­tu­mat­to­mas­ti sai­raan oi­reen­mu­kais­ta hoi­toa sii­nä vai­hees­sa, kun sai­rau­den ete­ne­mi­seen ei enää voi­da vai­kut­taa.

Pal­li­a­tii­vi­sen hoi­don yk­si osa on saat­to­hoi­to.

– Suun­ta on se, et­tä ih­mi­sen tu­li­si voi­da nu­kah­taa ikiu­neen omaan vuo­tee­seen­sa. Ko­ti­kuo­le­ma vaa­tii suun­ni­tel­mal­li­suut­ta, ja sii­hen tar­vi­taan ak­tii­vi­set omai­set. Meis­tä osa on eri­kois­tu­nut pal­li­a­tii­vi­seen hoi­toon, mikä on vaa­ti­vaa työ­tä. Sii­hen täy­tyy ol­la tie­tyn­lai­nen kut­su­mus, Riit­ta Aro­la sa­noo.

Ko­ti­sai­raan­hoi­ta­jal­la ei ole re­surs­se­ja val­voa saat­to­hoi­det­ta­van rin­nal­la pit­kiä ai­ko­ja, mut­ta tär­keä teh­tä­vä on luo­da omai­sil­le tur­van tun­net­ta sii­tä, et­tä apua ja tu­kea on koko ajan saa­ta­vil­la.