Aaro Keskitalo siunattiin haudan lepoon.
Jaakko Rantasalo
Veikko Mattila
Nousiaisten viimeinen sotainvalidi, joulupäivänä vuonna 1923 syntynyt Aaro Keskitalo siunattiin haudan lepoon 6. helmikuuta. Hän teki elämäntyönsä maanviljelijänä Nousiaisten Nutturlassa.
Keskitalon sotatie alkoi tammikuussa 1942. Ensimmäinen paha paikka tuli vetäytymisvaiheessa, kun pieni erillinen tukikohta joutui saarroksiin. Ainoa jäljelle jäänyt poistumisreitti olivat avoimen suon yli vievät pitkospuut. Kun joukko oli kulkemassa suolla, venäläiset lentokoneet huomasivat heidät.
Ensimmäiset konekiväärisuihkut menivät ohi ja joukko onnistui pääsemään lähistöllä olleeseen pieneen metsäsaarekkeeseen. Vain muutama reppu jäi kiireessä avoimelle suolle. Näitä reppuja koneet kävivät monta kertaa ampumassa. Myös metsäsaareketta tulitettiin ankarasti.
Miehet olivat kuitenkin löytäneet suojaisia paikkoja niin, että kenenkään ei osunut. Kun saarekkeessa ei näkynyt liikettä ja kun koneiden polttoainekin alkoi loppua, koneet poistuivat. Miehet pääsivät suon yli niin, että vain muutama reppu tässä tuli tappioita.
Toinen tiukka paikka oli Tolvajoella, jossa heidän joukkueensa oli vartioimassa joen vartta. Venäläisten hyökkäyksessä joutui Aaro kaverinsa kanssa erilleen muusta joukkueesta. Metsiä pitkin kiertämällä ja taistelun ääniä kuuntelemalla he sitten kuitenkin taas löysivät joukkueensa.
Vuoden 1943 loppupuolella Keskitalo joutui sotasairaalaan, mutta jo vuoden 1944 puolivälissä Aaro oli taas puolikuntoisena rintamalla.
Sotainvalidien Veljesliiton Nousiaisten osastoon Aaro kuului sen perustamisesta lähtien. Myös Nousiaisten Sotaveteraanien jäsen hän oli heti vuodesta 1965 lähtien, kun venäläiset sallivat sellaisen toiminnan Suomessa.
Viimeiset vuotensa Aaro Keskitalo vietti Laitilan Veljeskodissa virkeänä ja aikaansa seuraavana. Siellä hän nukkui pois 19. tammikuuta.