Me­ri­mas­kun alu­ees­ta tuli Naan­ta­lin seu­ra­kun­nan kap­pe­li vuon­na 1648. Sa­ma­na vuon­na me­ri­mas­ku­lai­set ra­ken­si­vat oman, Me­ri­mas­kun en­sim­mäi­sen kir­kon, tyy­pil­tään pit­kä­kirk­ko.

Suu­ri Poh­jan sota 1700–21 osal­taan vai­kut­ti sii­hen, et­tä me­ri­mas­ku­lai­sil­la ei ol­lut voi­mia ei­kä va­ro­ja pi­tää kirk­ko­aan kun­nos­sa – ra­ken­nus­ta ei enää kan­nat­ta­nut kun­nos­taa, vaan pää­tet­tiin ra­ken­taa uu­si kirk­ko.

Uu­si kirk­ko, nyt ris­ti­kirk­ko, ra­ken­net­tiin si­ten, et­tä alt­ta­ri­o­sa tuli sa­mal­le pai­kal­le kuin mis­sä se oli ol­lut van­han kir­kon ai­ka­na. Kir­kon ra­ken­ta­ja oli Me­ri­mas­kun Kil­lais­ten isän­tä Kaar­le Jaa­kon­poi­ka sal­vuu­mie­hi­neen. Kirk­ko vi­hit­tiin Mik­ke­lin päi­vä­nä 29.9.1726.

Sekä van­han et­tä uu­den kir­kon lat­ti­an al­le on hau­dat­tu hau­ta­hol­vei­hin vai­na­jia ai­na vuo­teen 1803, jol­loin ra­ken­net­tiin en­sim­mäi­nen kiin­teä lat­tia. Vai­na­jat lat­ti­an al­ta siir­ret­tiin kirk­ko­maal­le vuon­na 1954.

Kirk­koa on kor­jat­tu sen kol­mi­sa­tai­sen his­to­ri­an ai­ka­na lu­kui­sia ker­to­ja. Mer­kit­tä­vim­mäs­sä niis­tä vuo­den 1954 pe­rus­kor­jauk­ses­sa kir­kon si­säi­nen il­me muut­tui ny­kyi­sek­si: muun mu­as­sa seu­ra­kun­ta­lais­ten pen­kit vaih­det­tiin ja si­sä­lau­doi­tuk­sen ”mar­mo­roin­ti­maa­laus” vuo­del­ta 1850 uu­sit­tiin. Sa­man­lais­ta kir­kon kaik­ki si­sä­sei­nät kat­ta­vaa maa­laus­työ­tä ei tiet­tä­väs­ti Suo­mes­sa ole to­teu­tet­tu.

Pe­rus­kor­jauk­sen ai­ka­na ra­ken­net­tiin kir­kon vie­reen läm­pö­kes­kus, jos­ta joh­det­tiin läm­pö­ka­naa­li kirk­koon. Uu­ne­ja ei enää tar­vit­tu. Sitä en­nen ju­ma­lan­pal­ve­luk­set tal­vi­pak­ka­sil­la oli pi­det­tä­vä Ru­kous­huo­neel­la.

Kun van­ha kirk­ko­ra­ken­nus ei var­si­nai­ses­ti tu­hou­tu­nut, sen osia, si­sus­tus­ta ja esi­neis­töä voi­tiin siir­tää uu­teen kirk­koon. Näyt­tä­vin sil­tä ajal­ta on saar­nas­tuo­li. Se val­mis­tui vuo­na 1658 ja oli käy­tös­sä vuo­teen 1857. Sil­loin han­kit­tiin ke­räys­va­roin uu­si, joka oli käy­tös­sä vuo­teen 1954, jol­loin ta­pu­lin ala­ker­ras­sa säi­ly­tet­ty­nä ol­lut al­ku­pe­räi­nen tuo­li kun­nos­tet­tiin ny­kyi­seen asuun­sa.

Al­ku­jaan kir­kon alt­ta­ri­pää­dys­sä oli ik­ku­na, jon­ka ylä­puo­lel­la oli Van­ha alt­ta­ri­tau­lu. Vuon­na 1913 alt­ta­ri­sei­näl­le han­kit­tiin naan­ta­li­lai­sen tai­tei­li­jan Sä­ve­le An­ger­von te­ke­mä jäl­jen­nös Ee­ro Jär­ne­fel­tin työs­tä ”Jee­sus ja ve­teen va­jo­a­va Pie­ta­ri”. Kun pää­tyik­ku­na 1954 taas avat­tiin, alt­ta­ri­tau­lu siir­ret­tiin Ru­kous­huo­neel­le ja siel­tä vuon­na 1983 val­mis­tu­neen Seu­ra­kun­ta­sa­lin sei­näl­le.

Tyn­ny­ri­hol­va­tun kirk­ko­sa­lin kat­toon kiin­ni­te­tyis­tä kynt­ti­lä­va­lai­si­mis­ta van­hin on ete­läi­sel­lä käy­tä­väl­lä. Sii­hen raa­pus­te­tun teks­tin mu­kaan sen ovat ”kir­kon kau­nis­tuk­sek­si lah­joit­ta­neet nuo­ret mie­het vuon­na 1663”. Va­lai­si­men ra­ken­ne viit­taa sii­hen, et­tä kynt­te­lik­kö oli­si tuon­ti­ta­va­raa.

Kirk­ko­lai­va on noin vuo­del­ta 1820. Sen te­ki­jä on me­ri­mies Jo­han Ta­lan­der.

Kirk­ko­sa­lis­sa käy­tet­tiin har­mo­nia ai­na vuo­teen 1896. Tuo­hon ai­kaan poh­dit­tiin, kum­pi oli­si me­ri­mas­ku­lai­sil­le tär­ke­äm­pää: kan­sa­kou­lu tai urut. Urut voit­ti­vat, mut­ta vain muu­ta­mal­la vuo­del­la. Toi­set urut asen­net­tiin vuon­na 1954 ja ny­kyi­set kol­man­net vuon­na 1997.

Kir­kos­sa riit­tää ai­na tut­kit­ta­vaa. Nyt 280 -vuo­ti­aan Van­han alt­ta­ri­tau­lun al­ku­pe­rä on al­ka­nut vä­hi­tel­len sel­vi­tä; se on jäl­jen­nös noin 350 vuot­ta van­has­ta rans­ka­lai­ses­ta maa­lauk­ses­ta.

Me­ri­mas­kun kirk­ko on ol­lut ke­säi­sin avoin­na ylei­söl­le. Vie­ras­kir­jaan on ker­ty­nyt lu­kui­sia kir­kon kau­neut­ta kiit­tä­viä kir­joi­tuk­sia.

Visa Au­vi­nen