Sateisena perjantai-aamuna 11.8. noin kahdenkymmenen henkilön ryhmä lähti veneellä kohti Katanpään saarta, Uudenkaupungin lukion kakkosluokan meribiologian kurssi ja parempi sää mielessä. Määränä oli yöpyä saaren vanhahkossa kasarmirakennuksessa ja tehdä tulevan päivän ja seuraavan aamupäivän aikana mahdollisimman paljon mereen liittyviä tutkimuksia ja muita aktiviteetteja.
Porukkaamme oli johtamassa opettaja Kirsi Siivosen lisäksi kokenut meribiologi Petri Vahteri, joka ohjeisti ja selitti meille teoriaa esimerkiksi levien kasvusyvyyksistä.
Heti ensimmäisenä saimme muutamia meren tilanteen selvittämiseen liittyviä tehtäviä, ja ryhmät lähtivät suorittamaan vuorotellen eri pisteille niitä.
Minun ryhmälläni oli vuorossa ensin pohjaeläinnäytteenotto, joka tapahtui laskemalla kauhan näköinen noudin pohjaan asti. Pohjassa noudin sulkeutui ja toi pintaan näytteitä, joista pystyi tarkastelemaan pohjaeläinkantaa.
Tarkastelimme noutimella saatua “kuraa” ja koetimme löytää siitä elämää.
Mittasimme myös näkyvyyden pohjaan secchi-levyllä, jota laskettiin veden alle niin kauan kunnes se hävisi näkyvistä, ja siitä mitattiin metrimäärä.
Seuraavana oli vuorossa soutuveneestä tapahtuvaa veden lämpötilan mittausta, ja monen ryhmän mittaustulosten jälkeen olimme yksimielisiä tuloksesta: 16,9 astetta celsiusta.
Hetken päästä yksi jokaisesta ryhmästä kävi alkusyksyn kylmentämässä vedessä selvittämässä syvyyksiä, joissa vallitseva levätyyppi muuttui.
Samassa otettiin heitettävällä pussilla näytteitä kyseisestä paikasta, ja mukaan tuli - nuottaus mukaan lukien - päivän suurin saalis, johon kuului rapu, pieniä rautakaloja, hauskan näköiset silo- sekä särmäneula ja lisäksi tyypillisiä kasveja kuten ahvenvitaa.
Illan lopuksi maukkaan hernekeiton voimalla laskimme veneestä koekalastusverkot. Jokainen vapaaehtoinen sai vuorollaan koittaa verkon laskemista ja toiset saivat sitten vastaavasti aamulla nostaa verkot ylös.
Samalla opeteltiin yksinkertainen paalusolmu. Koekalastuksessa on ideana se, että verkossa on monta eri kokoista “koloitusta”, ja siten sillä voi saada monta eri kalalajia, jopa tuntematta alueen kalakantaa.
Me suoritimme kalastusta vähän kuin hoitokalastuksena, sillä särkikanta on alueella rehevöitymisen takia päässyt kasvamaan ja silakoita ei tullut yhtään kuten entisaikoina olisi tullut.
Suurimmat kalat perattiin lopuksi ryhmässä yhteisvoimin savustuskuntoon, ja ne vietiin Katanpään ravintolaan savustettaviksi.
Illalla saunan lisäksi pääsimme kiertämään Katanpään saaren maastoa, jossa on esimerkiksi tunnettuja saarella sijaitsevia vanhoja tykkipattereita. Saarikierroksella näimme myös lampaita ja tyypillistä karua saaristoluontoa.
Saarelta löytyi myös rannan tuntumasta potero, eli maahan suojaa varten joskus kaivettu kuoppa.
Illalla vanhassa kasarmissa meitä viihdytti opettajan mukaan ottaman Ella-koiran lisäksi mukavat yhteiset korttipelit.
Parasta tällaisessa retkessä on tietenkin mahdollisuus tutustua meren ihmeisiin ja eritoten meribiologi Petrin johdolla saimme siitä paljon irti.
Kaiken kukkuraksi puolet ensimmäisestä päivästä kiusannut sade lakkasi viimein illalla ja lauantaina saimme nauttia jo auringonpaisteestakin.
Lassi Ankelo