Olen ollut nyt kuukauden Erasmus-opiskelijavaihdossa Cádizin kaupungissa Andalusiassa. Vaihtoni kestää kaksi kuukautta eli olen nyt jo yli puolessa välissä. Vaihtoni tarkoituksena on tutustua espanjalaiseen kulttuuriin ja espanjan kieleen asumalla isäntäperheen kanssa ja käymällä paikallista lukiota.
Lisäkseni tänne lähti kaksi samanikäistä lukiomme opiskelijaa, jotka tunsin jo entuudestaan. Olemme olleet tyytyväisiä vaihtomme anteihin. Kiitos siitä kuuluu puhtaasti Euroopan unionin rahoittamalle Nousiaisten lukion Erasmus-hankkeelle.
Ennen omaa vaihtoamme Espanjaan vastaanotimme vastaavasti kolme espanjalaista vaihto-opiskelijaa, jotka asuivat kanssamme kokien näin suomalaista kulttuuria ja elämäntapaa. He kävivät meidän lukiotamme Suomessa ja nyt me käymme heidän lukiotaan Espanjassa. Periaate on sama: osallistutaan tiettyjen oppiaineiden tunneille kielitaidon puitteissa sekä tutustutaan uusiin ihmisiin, kulttuuriin ja kieleen.
Lukio, jota käymme, on nimeltään I.E.S. Fernando Aguilar Quignon, joka koostuu niin ala- ja yläasteesta, lukiosta kuin ammatillisesta puolesta. Koulussa on yli 1000 oppilasta ja yli 100 opettajaa. Koulua käydään koronatilanteesta huolimatta lähiopetuksessa. Kasvomaskin käyttö niin koulussa kuin muissakin julkisissa sisätiloissa on pakollista.
Täällä lukiolaisten koulupäivä alkaa tavallisimmin kello 8. Päivän aikana on kuusi oppituntia ja yksi oppitunti kestää 60 minuuttia. Oppituntien välissä ei ole kunnollisia välitunteja, paitsi kolmannen oppitunnin jälkeen oleva 30 minuutin ruokavälitunti, jolloin oppilaat voivat syödä kotoaan tuomia eväitä tai käydä lähikaupassa tai -leipomossa. Täällä ei ole erillistä ruokalaa tai ilmaista kouluruokaa.
Tyypillisin eväs on sämpylää muistuttava bocadillo, jonka väliin laitetaan lihaleikkelettä, kuten salamia. Muita suosittuja eväitä ovat espanjalaiset lihapiirakat eli empanadat ja muut pienet leivokset ja keksit.
Vaihdon aikana osallistumme viiden eri oppiaineen tunneille yhdessä espanjalaisten nuorten kanssa. Aineinamme ovat espanja, englanti, ympäristötiede, elämänkatsomustieto ja liikunta. Saimme vaikuttaa itse ainevalintoihin ja osa niistä valikoitui sen perusteella, minkä tasoista kieltä niiden tunneilla käytetään. Esimerkiksi elämänkatsomustiedon tunteja on suhteellisen helppo seurata, sillä käytettävää sanastoa on osittain helpompi ymmärtää.
Tehtävänämme on lähinnä vain seurata tunteja, oppia siten kieltä ja osallistua kaikkeen sellaiseen, mihin kielitaitomme riittää. Oppimistamme tunneilla ei testata eikä meille anneta samalla lailla tehtäviä kuin espanjalaisille luokkatovereillemme, sillä meillä ei ole aineisiin tarvittavia kirjoja tai muita välineitä.
Millaisia oppitunnit sitten ovat? Ovatko ne rennompia kuin Suomessa? Kieltämättä kyllä. Espanjalainen mentaliteetti on huomattavasti huolettomampi ja joustavampi kuin suomalainen ja se näkyy myös koulussa. Suomen lukioissa pidetään tarkkaa huolta siitä, että oppitunnit pidetään ja että ne kestävät määrätyn ajan. Jos täällä opettaja on sairaana tai muuten poissa, oppitunteja ei pidetä, vaan oppilaat saavat lähteä käymään vaikka kotonaan.
Vaikka oppitunnin kesto onkin 60 minuuttia, iso osa siitä saatetaan käyttää johonkin muuhun kuin opiskeluun. Olemme monta kertaa istuneet tunneilla ja seuranneet, kuinka oppilaat vain keskustelevat ja jopa heittävät läppää opettajansa ja toistensa kanssa. Se on voinut jatkua monta kymmentä minuuttia.
Suomen lukioissa oppitunnit käytetään intensiiviseen opiskeluun, tahti on nopea, eikä aikaa jää ylimääräiselle rupattelulle. Täällä oppilaita kannustetaan oppituntien aikaiseen keskusteluun, kun taas Suomessa pienikin ylimääräinen puhuminen tunnilla voidaan katsoa oppituntia häiritseväksi.
Itselleni mieluista olikin huomata, että espanjalaiset eivät paljoa turhista säännöistä piittaa ja ilmapiiri on mukavan rento. Suomessa sääntöjä on niin paljon, että tulen stressaantuneeksi jo pelkästään niiden noudattamisesta. Suomalaiset voisivat ottaa mallia espanjalaisilta. Huolettomampi ja rennompi asenne elämään ei tekisi pahaa itse kullekaan ottaen huomioon työstressin ja mielenterveysongelmien huolestuttavan kasvun.
Suurin ero Suomen ja Espanjan lukioiden välillä ovat tietokoneet. Suomen lukioissa tietokoneet ovat korvanneet kynän ja paperin lähes kokonaan, mutta Espanjassa kaikki tehdään paperille. Tietokoneita on vain tietyissä luokissa, joissa niitä todella tarvitaan. Ne eivät ole läheskään niin uusia kuin Suomessa, vaan välttävät tuntitehtävien tekoon. Oppilaat eivät kanna läppäreitään kouluun, toisin kuin Suomessa.
Jos maiden lukioiden välillä on jotakin samaa, ne ovat läksyt ja kokeet. Vaikka oppitunnit ovatkin välillä todella rentoja, ikätoverimme tuntuvat olevan joka ilta kiireisiä läksyjen ja kokeiden kanssa. Host-veljeni sanoikin minulle, että varaudu siihen, että menemme ulos koulun jälkeen vain perjantaisin.
Minun oli helppo tottua tähän, sillä Suomessa minullakaan ei jää arkisin juuri vapaa-aikaa, vaan se kuluu lähinnä läksyjen ja kokeisiin valmistautumisen parissa. Lukiota siis täälläkin käydään eroista huolimatta.
Aino Kähkönen
Nousiaisten lukio