Y-tien var­res­sa si­jait­se­van ta­lon väri on min­tun­vih­reä. Pi­has­sa te­pas­te­le­vat vas­taan Spi­der­man, Sab­ri­na, Te­boil, Fort­ni­te ja Piz­za. Ne ovat kuk­ko­ja ja ka­no­ja, joi­den ni­mis­tä on vas­tuus­sa 7-vuo­ti­as Joo­na.

16-vuo­ti­as En­ni vie­rit­tää pi­han poik­ki äi­tin­sä Ma­ria Tah­va­nai­sen apu­na hei­nä­paa­lia koh­ti he­vo­sai­taus­ta, jos­sa asus­ta­vat ir­lan­nin­cob-orit Cas­pi­an, Den­ny ja Geno. Ta­lon toi­sel­la puo­lel­la tam­mat Blue ja Wer­na ovat jo saa­neet tuo­ret­ta ruo­kaa. Blue on 10-vuo­ti­aan Ed­lan.

Ke­sä­kuun alus­sa Veh­maal­le muut­ta­nut per­he on tyy­ty­väi­nen uu­teen ko­tiin­sa, jon­ne he muut­ti­vat pai­mi­o­lai­ses­ta ker­ros­ta­los­ta.

Pian muu­ton jäl­keen naa­pu­ris­ta tuli soit­to, et­tä mah­dat­te­ko tar­vi­ta lai­dun­maa­ta, sitä oli­si tar­jol­la ei­kä mak­sa mi­tään. Ruo­ka­kau­pas­sa hy­myil­tiin.

– Ih­mi­set ovat tääl­lä iha­nia, ja olem­me viih­ty­neet to­del­la hy­vin. En­nen mi­nul­la ei ol­lut kos­kaan kii­re ko­tiin, mut­ta nyt on. Huo­maan muu­tok­sen it­ses­sä­ni ja lap­sis­sa. He­kin ovat tääl­lä huo­mat­ta­vas­ti rau­hal­li­sem­pia, Ma­ria Tah­va­nai­nen ker­too.

Tah­va­nai­nen käy täl­lä het­kel­lä päi­vä­töis­sä Naan­ta­lis­sa yri­tyk­ses­sä, joka te­kee puu­töi­tä te­la­kan tar­pei­siin. Sen ohel­la hän jat­kaa ai­em­paa yrit­tä­jän­työ­tään neu­rop­sy­ki­at­ri­se­na val­men­ta­ja­na eli avus­taa hen­ki­löi­tä, joil­la au­tis­mi, as­per­ge­rin oi­reyh­ty­mä tai muu neu­rop­sy­ki­at­ri­nen häi­riö ai­heut­taa vai­keuk­sia ar­jes­ta sel­viy­ty­mi­seen.

Lä­hi­ai­ko­jen ta­voi­te on al­kaa tar­jo­ta ko­ti­tal­lil­la rat­sas­tus­tun­te­ja ja va­el­lus­rat­sas­tus­ta.

– Ihas­tuin tup­su­jal­kai­siin ir­lan­nin­co­bei­hin, kos­ka ne ovat rau­hal­li­sia ei­vät­kä höt­kyi­le. Vaik­ka ne ovat ras­kas­ra­ken­tei­sia, ne ovat myös yl­lät­tä­vän ket­te­riä. Täs­sä ym­pä­ril­lä on ki­vaa maas­toa Nii­ni­jär­ven ja Hi­mois­ten­lah­den suun­taan, jos­sa rat­sas­ta­mi­nen on oi­ke­aa her­mo­lo­maa. Mu­ka­na on mind­ful­l­ness-efek­ti sii­tä, et­tä ol­laan täs­sä ja nyt, hän sa­noo.

Kun Ma­ri­al­ta ky­syy, mitä hän har­ras­taa, hän nau­rah­taa. Har­ras­tuk­siin­sa hän up­po­aa yleen­sä niin sy­väl­le, et­tä niis­tä tu­lee yk­si ker­ral­laan työ.

Hän on en­nät­tä­nyt opis­kel­la 11 tut­kin­toa tai täy­den­nys­kou­lu­tus­ta: kok­ki, baa­ri­mes­ta­ri, ra­vi­val­men­ta­ja, he­vos- ja koi­ra­hie­ro­ja, lä­hi­hoi­ta­ja, sai­raan­hoi­ta­ja, neu­rop­sy­ki­at­ri­nen val­men­ta­ja, so­si­aa­li­pe­da­go­gi­nen he­vos­toi­min­ta, mark­ki­noin­nin am­mat­ti­tut­kin­to, mind­ful­l­ness-oh­jaa­ja ja joh­ta­mis­kou­lu­tus.

Maria Tahvanainen on ennättänyt opiskella 11 tutkintoa tai täydennyskoulutusta.

Saara Huovinen

He­vo­set ovat ol­leet hä­nen elä­mäs­sään ai­na.

– Rat­sas­tus­kou­lu kävi kal­liik­si, jo­ten kä­vin naa­pu­rin ra­vi­tal­lil­la sii­vo­a­mas­sa ja rat­sas­ta­mas­sa yh­del­lä kil­til­lä tam­mal­la. Äi­ti ja isä sa­noi­vat, et­tä jos pys­tyn hank­ki­maan ja yl­lä­pi­tä­mään it­se he­vo­sen, sit­ten saat. Kun ra­hat oli­vat koos­sa, he ei­vät voi­neet enää kiel­tää­kään, hän ker­too.

En­sim­mäi­nen ke­sä­työ man­sik­ka­maal­la 12-vuo­ti­aa­na ki­laut­ti kas­saan 500 mark­kaa, ja seu­raa­va­na vuon­na hän al­koi teh­dä kas­vi­huo­neel­la töi­tä kaik­ki­na lo­mi­na ja va­paa­päi­vi­nä. 18-vuo­ti­aa­na hän os­ti Sam­pan, en­sim­mäi­sen ra­vi­he­vo­sen­sa.

– Me­nin ra­vi­val­men­ta­ja­kou­luun, ja sii­tä tuli työ. Vii­si vuot­ta sit­ten myin pois vii­mei­sen oman kas­vat­ti­ni, hän ker­too.

Ko­kik­si hän opis­ke­li, kos­ka isän mie­les­tä täy­tyy osa­ta lait­taa ruo­kaa. Neu­rop­sy­ki­at­ri­nen val­men­nus taas al­koi kiin­nos­taa myö­hem­mäs­sä lä­hi­hoi­ta­jan työs­sä, jos­sa asi­ak­kail­la esiin­tyi au­tis­min kir­joa.

– "Nep­syt" lok­sah­ti­vat heti. Tou­ret­tes­sa, as­per­ge­ris­sa ja au­tis­mis­sa on yh­teis­tä se, et­tä toi­min­ta on sel­ke­ää ja kom­mu­ni­koin­ti suo­raa. Mei­dän eläi­met ovat val­men­ta­jan työs­sä­ni hy­väk­si avuk­si, sil­lä ne aut­ta­vat ren­tou­tu­maan, hän sa­noo.

Saa­ra Huo­vi­nen