Saa­ra Huo­vi­nen

Veh­maan kir­kos­sa on otet­tu käyt­töön pel­la­vas­ta ku­dot­tu, kir­jail­tu ark­ku­al­ba, jon­ka saa ha­lu­tes­saan käyt­töön siu­naus­ti­lai­suu­des­sa ar­kun peit­teek­si. Pei­ton lah­joit­ti­vat seu­ra­kun­nal­le veh­maa­lai­set mart­ta­yh­dis­tyk­set, joil­la oli jää­nyt yh­teis­tä ra­haa ai­em­mas­ta as­ti­oi­den vuok­raus­toi­min­nas­ta.

Merja Alastalo (oik.), Pirjo Kaskinen, Riitta Engström ja Kirsti Lahtinen osallistuivat marttojen hankkeeseen. Seurakuntamestari Anita Soranko pitelee käsissään hiekkaliinaa.

Saara Huovinen

– Poh­dim­me, mitä sel­lais­ta ra­hal­la voi­si teh­dä, et­tä sii­tä jäi­si jo­ta­kin py­sy­vää. Tämä sai heti kan­na­tus­ta, Kirs­ti Lah­ti­nen ker­too.

Niin­pä veh­maa­lai­sis­ta Mar­tois­ta yk­si jos toi­nen­kin kai­ve­li omaa pel­la­va­va­ras­to­aan ja toi lan­ka­löy­tön­sä yh­tei­seen pöy­tään. Lah­joi­te­tuis­ta pel­la­va­vyyh­deis­tä oli­si riit­tä­nyt ma­te­ri­aa­lia use­am­paan­kin ark­ku­peit­tee­seen.

– Kan­kaan ku­toi my­nä­mä­ke­läi­nen Lii­sa Heik­ki­lä, ja hän sit­ten va­lit­si vyyh­deis­tä par­haat, Mer­ja Alas­ta­lo ker­too.

Kir­jon­ta­työn teki veh­maa­lai­nen Riit­ta Engst­röm, joka va­lit­si ai­heik­si vil­jan­täh­kät ja ris­tin sekä kyyh­ky­sen. Omai­set voi­vat päät­tää, kum­pi ku­vis­ta tu­lee nä­ky­viin.

Ark­ku­peit­teel­le on kat­sot­tu paik­ka kir­kon sei­näl­tä sa­kas­tin oven vie­res­tä. Sii­hen kuu­luu myös pie­nem­pi pel­la­vai­nen lii­na. Lii­na suo­jaa pei­tet­tä hie­kal­ta, jota käy­te­tään ris­tin te­ke­mi­seen siu­naa­mi­sen yh­tey­des­sä.

Ark­ku­peit­tei­tä oli ylei­ses­ti käy­tös­sä ai­na 1800-lu­vul­le as­ti, ja ne ovat tau­on jäl­keen jäl­leen yleis­ty­mäs­sä. Peit­teen käyt­tä­mi­ses­sä ko­ros­tuu, et­tä jo­kai­nen vai­na­ja on yh­tä ar­vo­kas.

– Ark­ku­al­ba on eko­lo­gi­nen vaih­to­eh­to, ja luu­len et­tä se on sen ta­kia tul­lut uu­del­leen. On kau­nis aja­tus, et­tä al­ba on meil­le vii­mei­nen läm­min peit­to, Mer­ja Alas­ta­lo sa­noo.

Arkkupeitteen toisena kuva-aiheena on risti ja viljantähkiä.

Saara Huovinen