Is­ke­vät, kos­ket­ta­vat sa­nat ja to­dek­si muut­tu­vat ru­non­poi­ka­set löy­tä­vät tien­sä mi­hin vain, py­sy­vät hen­gis­sä. Yl­lä­tyk­sek­se­ni tör­mä­sin omaan pik­ku­to­kai­suu­ni - keit­to­kir­jas­sa! Sink­ku­sa­pus­kaa on vuo­del­ta 1990: "Puu­ros­ta kuin puu­ros­ta sel­vi­ää - kun­han muis­taa syn­tyä man­te­lin­siep­paa­jan mer­kis­sä".