Kala on tut­ki­tus­ti ter­veel­lis­tä ruo­kaa. Täs­tä fak­tas­ta ja eh­kä mo­nien mie­les­tä ka­la­ruo­kien mait­ta­vuu­des­ta huo­li­mat­ta suo­ma­lais­ten lau­ta­sil­le sai­si use­am­min il­mes­tyä ve­sis­tö­jen an­ti­mia. Ka­lan ruo­ka­käyt­tö on kas­vus­sa, mut­ta sil­ti pet­rat­ta­vaa riit­tää.

Har­mil­lis­ta on, et­tä iso osa suo­ma­lais­ten syö­mäs­tä ka­las­ta on tuon­ti­ta­va­raa. Ko­ti­mai­set ka­las­tus­saa­liit ei­vät ky­ke­ne kat­ta­maan ku­lut­ta­jien ky­syn­tää. Am­mat­ti­ka­las­ta­jia uh­kaa li­säk­si ikään­ty­mi­nen, sil­lä kova työ ei vält­tä­mät­tä hou­kut­te­le nuo­rem­paa vä­keä.

Ka­las­tuk­sen jät­tä­mää auk­koa on py­rit­ty paik­kaa­maan ka­lan­kas­va­tuk­sel­la. Tä­mä­kään ei ole pul­ma­ton­ta, sil­lä ka­lan­kas­vat­ta­mot kuor­mit­ta­vat ve­sis­tö­jä. Vaik­ka kas­vat­ta­mot ei­vät jät­ti­ra­ken­nel­mia ole­kaan, niin to­den­nä­köi­ses­ti ne ei­vät kaik­kien sil­miä miel­ly­tä.

Ky­sees­sä on han­ka­la yh­tä­lö: ka­laa oli­si syy­tä syö­dä ny­kyis­tä enem­män, tuon­tia oli­si vä­hen­net­tä­vä, ka­las­ta­jien tar­jon­ta jää va­jaak­si ja kas­vat­ta­moi­hin liit­tyy ym­pä­ris­tö­on­gel­mia. To­sin fos­fo­ria ja typ­peä on pys­tyt­ty vä­hen­tä­mään lä­hes 70 pro­sent­tia 1990-lu­vun al­kuun ver­rat­tu­na, kun mit­tail­laan ka­lan­kas­va­tuk­ses­ta ai­heu­tu­vaa ra­vin­ne­kuor­mi­tus­ta.

Ka­lan­kas­va­tuk­sen li­sää­mi­nen on ajan­koh­tai­nen asia Kus­ta­vis­sa, jos­sa Met­sä­hal­li­tus suun­nit­te­lee uut­ta kas­vat­ta­moa Ison­ka­rin län­si­puo­lel­le (V-SS 27.5.). Kriit­ti­siä pu­heen­vuo­ro­ja kir­jat­tiin jo vii­me vii­kol­la, kun han­ket­ta esi­tel­tiin Kus­ta­vis­sa. Syn­kim­mis­sä pu­heen­vuo­rois­sa to­det­tiin, et­tä kas­vat­ta­mo hei­ken­tää me­ri­ve­den laa­tua mer­kit­tä­väs­ti tai jopa sie­tä­mät­tö­mäs­ti.

Kus­ta­vin han­ke on vas­ta läh­tö­te­li­neis­sä, sil­lä en­nen mah­dol­lis­ta lu­pa­kä­sit­te­lyä laa­di­taan ym­pä­ris­tö­vai­ku­tus­ten ar­vi­oin­ti. Kun tu­lok­sia saa­daan, niin edes­sä on plus­sien ja mii­nus­ten pun­nin­ta. Yl­lät­tä­vää oli­si, jos täs­sä ver­tai­lus­sa pääs­täi­siin kaik­kia osa­puo­lia tyy­dyt­tä­vään rat­kai­suun.

Kas­vat­ta­mo­hank­keis­sa ei vie­lä ole ko­vin­kaan usein ym­pä­ris­tö­vai­ku­tuk­sia ar­vi­oi­tu. Oli lop­pu­rat­kai­su mil­lai­nen ta­han­sa, niin Kus­ta­vis­sa ai­na­kin pe­reh­dy­tään pe­rus­teel­li­ses­ti ti­lan­tee­seen.

Vesa Pent­ti­lä