Kuin­ka moni voi sa­noa saa­neen­sa työ­hön­sä, ny­kyi­seen tai ai­em­paan, eri­no­mai­sen pe­reh­dy­tyk­sen? Luul­ta­vas­ti mel­ko har­va. Pa­him­mil­laan on voi­nut en­sim­mäi­se­nä työ­päi­vä­nä saa­da työ­vä­li­neet kä­teen ja suun­nan: tuos­ta noin. Työn vai­heet op­pii sit­ten te­ke­mäl­lä, ky­se­le­mäl­lä, hi­has­ta toi­sia ve­tä­mäl­lä, kan­ta­pään­kin kaut­ta. Al­ku voi ol­la vyö­ryt­tä­vää ja uu­vut­ta­vaa, yli­mää­räis­tä ak­tii­vi­suut­ta vaa­ti­vaa.

Tä­nään Vii­kon hen­ki­lö -pals­tal­la ää­neen pää­see uu­sien työn­te­ki­jöi­den pe­reh­dyt­tä­mi­sen am­mat­ti­lai­nen, jol­la on ko­ke­mus­ta myös haas­ta­vam­mis­ta ti­lan­teis­ta. Työ­kult­tuu­ri­tulk­ki Tii­na Al­kio on uran­sa ai­ka­na val­men­ta­nut työ­hön esi­mer­kik­si au­tis­min­kir­jol­la ole­via hen­ki­löi­tä, joil­la voi ol­la ta­va­no­mais­ta enem­män kom­mu­ni­kaa­ti­on haas­tei­ta sekä maa­han muut­ta­nei­ta, joil­le pait­si kie­li on vie­ras, myös suo­ma­lai­nen työ­kult­tuu­ri vie­lä ou­to.

Työ­hön ot­ta­jal­ta ja sii­hen pe­reh­dyt­tä­jäl­tä vaa­di­taan eri­tyi­ses­ti näis­sä ta­pauk­sis­sa tai­toa ol­la erit­täin sel­keä. Mitä teh­dään, mis­sä teh­dään, kuin­ka kau­an ja mitä sen jäl­keen ta­pah­tuu. Kiel­lot on hyvä sään­nön­mu­kai­ses­ti muut­taa myön­tei­seen muo­toon, jos­sa toi­vot­tu toi­min­ta sa­noi­te­taan sel­ke­äs­ti. Ihan sa­mal­la ta­val­la siis kuin kau­pan käy­tä­vil­lä kir­maa­vil­le lap­sil­le on hyvä hui­ka­ta mie­luum­min "kä­ve­le" sen si­jaan, et­tä äläh­tää "älä juok­se", jos­ta lap­si hy­väs­sä ly­kys­sä kuu­lee vain puo­let (lop­pu­puo­len).

Täs­tä vies­tin­nän sel­key­des­tä ja vie­rel­lä kul­ke­mi­ses­ta hyö­tyy jo­kai­nen uu­si työn­te­ki­jä riip­pu­mat­ta hä­nen taus­tas­taan tai vies­tin­nän tai­dois­taan. Sel­vä­sa­nai­suus ei ole toi­sen ali­ar­vi­oi­mis­ta tai alen­tu­vaa, vaan saa uu­den työn­te­ki­jän tun­te­maan it­sen­sä ter­ve­tul­leek­si, huo­mi­oi­duk­si ja teh­tä­vis­sään on­nis­tu­vak­si.

Hyvä ja huo­lel­li­nen pe­reh­dy­tys läh­tee käyn­tiin koh­das­ta yk­si jo­kai­sen uu­den työn­te­ki­jän kans­sa il­man it­ses­tään­sel­vyyk­siä ja ole­tuk­sia. Sen jäl­keen voi­kin use­am­man käsi nous­ta sen mer­kik­si, et­tä työn al­ku on su­ju­nut ki­vut­ta ja työ­yh­tei­sön kan­nat­te­le­ma­na.

Saa­ra Huo­vi­nen