Kuinka moni voi sanoa saaneensa työhönsä, nykyiseen tai aiempaan, erinomaisen perehdytyksen? Luultavasti melko harva. Pahimmillaan on voinut ensimmäisenä työpäivänä saada työvälineet käteen ja suunnan: tuosta noin. Työn vaiheet oppii sitten tekemällä, kyselemällä, hihasta toisia vetämällä, kantapäänkin kautta. Alku voi olla vyöryttävää ja uuvuttavaa, ylimääräistä aktiivisuutta vaativaa.
Tänään Viikon henkilö -palstalla ääneen pääsee uusien työntekijöiden perehdyttämisen ammattilainen, jolla on kokemusta myös haastavammista tilanteista. Työkulttuuritulkki Tiina Alkio on uransa aikana valmentanut työhön esimerkiksi autisminkirjolla olevia henkilöitä, joilla voi olla tavanomaista enemmän kommunikaation haasteita sekä maahan muuttaneita, joille paitsi kieli on vieras, myös suomalainen työkulttuuri vielä outo.
Työhön ottajalta ja siihen perehdyttäjältä vaaditaan erityisesti näissä tapauksissa taitoa olla erittäin selkeä. Mitä tehdään, missä tehdään, kuinka kauan ja mitä sen jälkeen tapahtuu. Kiellot on hyvä säännönmukaisesti muuttaa myönteiseen muotoon, jossa toivottu toiminta sanoitetaan selkeästi. Ihan samalla tavalla siis kuin kaupan käytävillä kirmaaville lapsille on hyvä huikata mieluummin "kävele" sen sijaan, että älähtää "älä juokse", josta lapsi hyvässä lykyssä kuulee vain puolet (loppupuolen).
Tästä viestinnän selkeydestä ja vierellä kulkemisesta hyötyy jokainen uusi työntekijä riippumatta hänen taustastaan tai viestinnän taidoistaan. Selväsanaisuus ei ole toisen aliarvioimista tai alentuvaa, vaan saa uuden työntekijän tuntemaan itsensä tervetulleeksi, huomioiduksi ja tehtävissään onnistuvaksi.
Hyvä ja huolellinen perehdytys lähtee käyntiin kohdasta yksi jokaisen uuden työntekijän kanssa ilman itsestäänselvyyksiä ja oletuksia. Sen jälkeen voikin useamman käsi nousta sen merkiksi, että työn alku on sujunut kivutta ja työyhteisön kannattelemana.
Saara Huovinen