Monessa Vakan alueen seurakunnassa nostettiin hautapaikkamaksuja tälle vuodelle (V-SS 16.1.). Hautausmaiden ylläpito on seurakuntien velvollisuus ja hautapaikka on osoitettava kaikille kuntalaisille riippumatta siitä, onko vainaja kuulunut kirkkoon.
Valtio on korvannut seurakunnille hautausten hoidosta ja muista yhteiskunnallista tehtävistä aiheutuneita kuluja. Edellytyksenä on, että kirkollisveroa ei voi käyttää hautausmaiden ylläpitoon, jotta kirkkoon kuuluvat eivät maksaisi kirkkoon kuulumattomien hautauskustannuksia. Perusteena on, että kaikkia pitää kohdella tasapuolisesti: hautasijasta ja hautaamiseen liittyvistä palveluista pitäisi periä maksuja niin, että ne kattavat hautaustoimesta aiheutuneet kulut.
Omaisten kokemus reiluudesta voi vaihdella, kun lasku saapuu. Kesäasukas on halunnut viimeisen leposijansa mökkipaikkakunnalle, eläkeläinen on muuttanut lähemmäs lapsiaan ja lapsenlapsiaan tai muutto hoivapaikkaan on vaihtanut ihmisen kotikunnan elämän viimeisinä vuosina. Jos silloin on toivonut pääsevänsä vanhan kotipitäjänsä multiin, saattaa hautapaikka maksaa huomattavasti enemmän siksi, että kotikunta on muuttunut.
Mynämäessä, Nousiaisissa ja Uudessakaupungissa asia on ratkaistu Kirkkohallituksen suosituksen mukaisesti niin, että ulkopaikkakuntalaisen hautasija maksaa saman kuin kuntalaisenkin. Mynämäessä perusteluna on se, että moni pitkään paikkakunnalla asunut on hoivan vuoksi vaihtunut ulkopaikkakuntalaiseksi, mutta tunne kotikunnasta on pysynyt.
Hautaustavat ovat muuttuneet. Tuhkaus on ollut isommilla paikkakunnilla suositumpaa kuin arkkuhautaus ja sama suuntaus näkyy jo pienemmillä paikkakunnilla. Myös tuhkan sijoittamiseen on tullut lisää vaihtoehtoja.
Moni toivoo, että tuhkat päätyvät mereen. Metsähallituksen hallinnoimille yleisille vesialueille saa sirotella tuhkat ilman erillistä lupaa. Myös kunnat ovat määritelleet tällaisia vapaasti käytettäviä vesialueita. Naantalissa niitä on jo useita. Uusin on Kustavissa valmistelussa oleva sirottelualue.
Heli Mäki-Laurila