Vii­kon­lop­pu­na juh­lit­tiin kou­lu­jen päät­ty­mis­tä, mikä osal­le mer­kit­see vain kai­vat­tua tau­koa opis­ke­luis­ta, mut­ta osal­le edes­sä on ko­ko­naan uu­sia pol­ku­ja.

Pie­nil­lä lap­sil­la edes­sä on ke­sä­lo­ma, joka tun­tuu mah­ta­val­ta ikui­suu­del­ta, sa­mal­la kun van­hem­mat eh­kä tus­kai­le­vat, min­kä ikäi­sen lap­sen voi jo jät­tää yk­sin ko­tiin työ­päi­vän ajak­si ja mis­tä hoi­ta­ja, jos ei voi. Kun­nis­sa on­nek­si on nyt ene­ne­väs­sä mää­rin ke­sä­ai­kais­ta toi­min­taa, jos­sa lap­si saa mie­le­käs­tä te­ke­mis­tä ja on ai­na­kin osan päi­vää ai­kui­sen val­vo­van sil­män al­la.

Vaik­ka ke­sä­lo­maan yleen­sä la­da­taan pal­jon odo­tuk­sia, jo­kais­ta het­keä ei kan­na­ta täyt­tää oh­jel­mal­la ja suo­rit­ta­mi­sel­la. Niin lap­set kuin ai­kui­set­kin saat­ta­vat saa­da ak­kun­sa la­dat­tua par­hai­ten juu­ri vain yh­des­sä­o­lol­la. Teh­dään sitä mitä sii­nä het­kes­sä kek­si­tään, ei­kä ke­nel­lä­kään ole vel­vol­li­suut­ta viih­dyt­tää tois­ta.

Pa­ras ke­sä­muis­to voi lop­pu­jen lo­puk­si syn­tyä päi­väs­tä, jol­loin ke­nel­lä­kään ei ol­lut kii­re ei­kä yri­tet­ty teh­dä mi­tään eri­tyis­tä.

Kou­lun lu­ku­vuo­si on hy­vin­kin ryt­mi­tet­tyä, ja se luo tur­vaa eten­kin pie­nil­le lap­sil­le. Lo­mal­la saa val­voa pi­dem­pään ei­vät­kä ruo­kai­lut­kaan ai­na osu päi­vit­täin sa­moi­hin kel­lon­lyö­miin. Kui­ten­kin koh­tuul­li­sen ryt­min pi­tä­mi­nen ja pie­ni­kin en­na­koi­ta­vuus te­kee ar­jes­ta le­vol­li­sem­paa.

Tyl­sät het­ket vie­vät hel­pos­ti ruu­dun pa­riin, jo­ten ke­säl­lä­kin kan­nat­taa pi­tää ruu­tu­a­jois­ta kiin­ni, vaik­ka eh­kä kou­lu­vuot­ta väl­jem­min. Täs­sä koh­taa myös ai­kuis­ten on hyvä las­kea pu­he­lin vä­lil­lä kä­des­tään pois, sil­lä kiel­to­jen si­jaan vies­ti me­nee par­hai­ten pe­ril­le esi­mer­kin voi­mal­la.

Kou­lus­sa usein ky­sy­tään ke­sän päät­teek­si, hy­vää tar­koit­ta­en, mitä ku­kin lo­mal­laan teki. Sen lap­si saat­taa ko­kea jo etu­kä­teen stres­saa­vak­si, jos per­heel­lä ei ole ol­lut mah­dol­li­suuk­sia hu­vi­puis­to­käyn­tei­hin tai mui­hin reis­sui­hin.

Ke­sän on­nis­tu­mis­ta ei pidä mi­ta­ta mat­ko­jen, ta­pah­tu­mien tai so­me­ku­vien mää­räl­lä, vaan vaik­ka­pa sil­lä, et­tä per­heel­lä on ol­lut toi­sil­leen vä­hän enem­män ai­kaa kuin ta­val­li­se­na ar­ke­na.

Sari Hon­ka­sa­lo