Yle julkaisi pari viikkoa sitten uutisen Uudestakaupungista, jonka mukaan yläkoululaiset ovat kokeneet fyysisten rajojensa rikkomista koulussa tietyn aikuisen taholta (Yle 9.4. ja V-SS 14.4.). Kymmenestä haastatellusta kolme oli kokenut kiusaantuneisuutta aiheuttaneita tilanteita itse, ja loput tiesivät, mistä on kyse.
Artikkelin aiheen piti olla myönteinen. Opetustoimenjohtajalle esiteltiin, että Uusikaupunki voisi toimia myönteisenä esimerkkinä siitä, miten valtakunnallisen kouluterveyskyselyn tuloksiin puututtiin välittömästi. Kovin moni nuori Uudessakaupungissa oli niin yläkoulussa, lukiossa kuin Novidassakin vastannut kouluterveyskyselyssä kokeneensa koulun aikuisen taholta kiusaamista, ja tätä ilmiötä haluttiin kaupungissa paremmin ymmärtää. Siksi jo syksyllä tulosten tullessa julki kaupungissa päätettiin, että opiskelijoilta kysytään lisää erikseen järjestettävällä, myös vapaan sanan kohtia sisältävällä jatkokyselyllä.
Koko Suomen valossa Uudenkaupungin tulokset eivät olleet poikkeus. Esimerkiksi Vakan alueella Nousiaisissa yläkoululaisista vielä useampi vastasi kysymykseen myöntävästi, ja muissakin kunnissa tultiin melko lailla vanavedessä. Onko kyseessä se, että oppilasta on ojennettu hyvästä syystä ja tämä ei siitä vaan pidä? Vai onko taustalla esimerkiksi toistuvaa nolaamista aikuisen taholta? Uusikaupunki on oikealla tiellä, kun haluaa tutkia ilmiötä tarkemmin. Nuorten kokemus tahdotaan ottaa vakavasti ja heidän ääntään aidosti kuulla.
Ylelle paljastui yläkoulun osalta yhteen henkilöön liittyvä epäkohta, josta tuli uutisen kärki. Kyseinen koulun aikuinen oli aiemmin saanut kaksi varoitusta henkilöstöön kohdistuneesta epäasiallisesta käytöksestä, mutta sellaisen kohdistumisesta myös oppilaisiin ei ollut aiemmin tietoa. Nuorille suunnattu, viikko sitten päättynyt kysely tuli kreivin aikaan. Nyt nuoret ovat puhuneet, ja on aika tutkia vastaukset huolella ja viisaasti, tarvittaviin korjausliikkeisiin ryhtyen.
Saara Huovinen