Van­ha fraa­si kuu­luu: sota ei yh­tä mies­tä kai­paa. Eh­kä tämä pi­täi­si ny­ky­suo­mek­si uu­dis­taa näin: sota ei yh­tä hen­ki­löä kai­paa. Täs­tä on ole­mas­sa ai­na­kin puo­lit­tain hu­mo­ris­ti­nen vään­nös: yk­si mies tai siis nyt hen­ki­lö ei so­taa kai­paa. Oli sit­ten ky­sees­sä huo­no tai hyvä let­kau­tus, niin jäl­kim­mäi­ses­sä ver­si­os­sa on vin­ha perä, kun sen vie­lä la­ven­taa muo­toon: ku­kaan ei so­taa kai­paa.

Suo­mi ei tar­vit­se enää yh­tään uut­ta so­ta­san­ka­ria, san­ka­ri­vai­na­jaa, so­ta­ve­te­raa­nia, so­tain­va­li­dia tai kä­py­kaar­ti­lais­ta. Näi­tä tit­te­lei­tä ei pi­täi­si ol­la ja­os­sa myös­kään mis­sään muul­la. Kun to­den­nä­köi­ses­ti Is­mo Alan­gon lau­lu­teks­ti­vaa­ti­mus va­paas­ta maa­il­mas­ta il­man ra­jo­ja on mo­nien mie­les­tä lii­an raju, niin sil­ti täy­sin kä­sit­tä­mät­tö­mäl­tä tun­tuu, et­tä yhä val­ti­o­ra­ja saa ny­kyih­mi­sen tap­pa­maan.

Carl Gus­taf Emil Man­ner­hei­min muis­to­juh­laa vie­tet­tiin ko­ro­na­paus­sin jäl­keen run­sas viik­ko sit­ten pe­rin­tei­sin me­noin As­kais­ten Lou­hi­saa­res­sa mar­sal­kan syn­nyin­ko­din puis­tos­sa. Vii­me per­jan­tai­na Mas­kun Kan­kai­sis­sa pe­lat­tiin har­ras­ta­ja­gol­faa­jien kes­ken en­sim­mäis­tä ker­taa Man­ner­hei­min muis­to­kil­pai­lu. Lau­an­tai­na As­kai­sis­sa vie­tet­tiin Man­ner­heim-ris­tin saa­jien kun­ni­ak­si pe­rus­te­tun Ri­ta­ri­puis­ton 15-vuo­tis­juh­laa.

Men­nei­den ai­ko­jen merk­ki­hen­ki­löi­den muis­toa ja saa­vu­tuk­sia on syy­tä vaa­lia. On­nek­si suo­ma­lai­set ovat kui­ten­kin sen ver­ran fik­sua vä­keä, et­tä var­si­nai­seen hen­ki­lö­pal­von­taan vain har­vat hak­sah­ta­vat. Eh­kä voim­me ko­hot­taa mal­jaa Man­ner­hei­mil­le, mut­ta yh­tä hy­vin voi­daan kip­pis­tel­lä ri­vi­so­ta­mies Mat­ti Mei­kä­läi­sel­le, joka pa­la­si on­nek­si mo­nien mui­den ta­voin jär­jis­sään ja fyy­si­ses­ti kun­nos­sa ra­ken­ta­maan hy­vin­voin­ti-Suo­mea meil­le jäl­ke­läi­sil­le.

Me ol­laan san­ka­rei­ta kaik­ki, J. Kar­ja­lai­nen lau­laa. Toki Suo­men his­to­ri­as­sa on usei­ta hen­ki­löi­tä, jot­ka ovat kan­sa­kun­nan ke­hi­tyk­seen kes­ki­mää­räis­tä enem­män vai­kut­ta­neet. On­nek­si nyt mah­dol­lis­ta Nato-täh­teyt­tä ei ole ke­nel­le­kään lu­vas­sa, kos­ka jä­se­nyys­haa­veel­le on suo­ma­lai­sit­tain har­vi­nai­sen laa­ja­mit­tais­ta tu­kea.

Vesa Pent­ti­lä